Se on peitetty

Kauan sai Emilia odottaa talvivaatteita sillä syyskiireet ja litiprojekti Turnipsi verottivat viikonloppujen vähäistä vapaa aikaa. Usein toistuvat sadesäätkään eivät suoranaisesti houkutelleet pressuhommiin. Lopulta marraskuun alussa, yli kuukausi vedestä noston jälkeen kaikki on vihdoin valmista.

Ylösnousemus

Emilian purjehduskausikausi on päättynyt. Vene telakoitiin Kuusisen penkereelle perjantaina 28.9. Kesä oli sikäli poikeuksellinen, että pääpaino oli Nella-projektissa ja varsinkin alkukesästä Emilia sai seisoa laiturissa pitkiäkin aikoja. Kauden aikana purjehdittiin kaksi kilpailua ja vajaa Veleiro-cup sarja. Venettä purjehdittiin etupäässä kahden ja kolmen hengen kisamiehistöllä. Vakiogasti Villeä paikkasi ja täydensi Jesse, jonka oma projekti Vitalita valmistunee ensi kevääksi. Kolmen hengen miehityksellä purjehdittaessa Ville toimi keulagastina, Jesse trimmaajana ja Kilu styyrasi. Kaikki manööverit sujuivat olosuhteista riippumatta ja taktiikasta sekä trimmistä käytiin jatkuvasti rakentaavaa keskustelua kisan kuluessa. Purjehdusnäkemyksemme on samankaltainen ja yhteistyömme on hioutunut vuosien varrella saumattomaksi. Tällä samalla kokoonpanolla onkin tarkoitus purjehtia ensi kesänä myös Lightning ranking-sarjaa.
      Kesän aikana Emilia purjehti paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Silti ongelmaksi muodoistui Lys- tasoitusjärjestelmän heikkoudet. Pienellä veneellä ei voi koskaan saavuttaa sen todellista suorituskykyä suurempien soitkiessa tuulet edellä. Tasoitusta joutuu siis todellisuudessa antamaan huomattavasti enemmän mitä mittaluku kertoo. Järjestelmä ei myöskään ota huomioon veneiden suorituskykyjen eroja tuuliolosuhteiden vaihdellessa, puhumattakaan siitä, että kaikki kertoimet eivät välttämättä alunpitäenkään ole keskenään vertailukelpoisia. Sama ilmiö on toki ollut havaittavissa aikaisemminkin, mutta Kotkalaisen purjehduksen tason pikkuhiljaa noustessa ongelma on entisestään korostunut. Tilanteet radalla eivät aina tunnu  vastaavan tietokonefinaalin tuloksia. Joskus loistosuorituskaan ei takaa menestystä ja toisinaan voittopaukku irtoaa varsin keskinkertaisella suorituksella. Pitkissä sarjoissa tilanteet toki tasoittuvat, mutta yksittäisissä lähdöissä ongelmat korostuvat.
      Kisamenestyksemme lähivesillä oli kohtalainen, Ruotsinsalmi racesta tuli hopeaa ja Pitkäluotokisan voitimme. Veleiro-cupissa ylsimme hieman yllättäin hopealle, vaikka purjehdimme vain yhdeksän starttia Emilialla ja loput kuusi Nellalla. Vene toimi hyvin koko kesän ja on hyvässä kisakunnossa ilman suurempia uudistuksia myös ensi kesänä. Myös WB-sails purjekerta on vielä hyvässä kunnossa. Uutta spinaakkeria säästeltiin, kovat kelit ja harjitukset ajettiin vanhemmalla purjeella. Emilian purjeita on pyritty uusimaan tasaiseen tahtiin, kuluneen kauden jälkeen uudemmalla spinnuilla on takanaan 1 ja vanhemmalla 7 kesää, genualla on purjehdittu  2 purjehduskautta, isolla 3 ja fokalla 4 vuotta. Lisäksi satunnaisessa käytössä on muutama muukin purje.

Kävipä munkki!

Niin monta kertaa on Fortuna pyllistänyt meille, että usko edes jonkinmoiseen oikeudenmukaisuuteen tasoituskisoissa on ollut kovalla koetuksella kuluneena kesänä. Tällä kertaa tuo samainen neiti kuitenkin hymyili Emilialle leveästi, vaikka merellä satoikin harmaata tihkua.
      Starttasimme suunnitelmien mukaan saaden kelpo lähdön keskeltä linjaa, mutta pahimmalle uhkaajallemme Lady S:lle avautui loisto paikka ja he vetivät selvästi pidemmän korren alkukiihdytyksessä. Vaikka meillä onkin Nella-projektin johdosta laskettava yksi nollastartti mukaan Veleiro-cupin yhteistuloksiin, olimme pikkuhiljaa kinnanneet itsemme yhteistulosten kolmanneksi pisteen päähän kakkossijasta. 
      16 solmua apparenttia ei oikein suosinut meitä, etenkään kun luvassa oli lähinnä tiukkaa vastaista ilman kunnon kryssiä. Lähdimme matkaan fokalla, joka oli hieman alakanttiin, mutta suurempaakaan keulapurjetta emme kolmestaan uskaltaneet käyttää. 
      Pienellä tikillä pääsimme vapaisiin tuuliin Varissaaren jälkeen ja ohitimme Lady S:n yläkautta. Se roikkui kuitenkin sitkeästi lähietäisyydellä. Spinnuosuudella Kokourin mutkasta saimme hieman kaulaa heihin, vaikka taikinoimmekin kevyesti spinnun noston jälkeen barberin ja alagaijan kanssa. Edellä meneviä isompia ajoimme kuitenkin komeasti kiinni. 
      Melkoisen pähkäily jälkeen päätimme laittaa kaikki munat samaan koriin ja yrittää spinnulla punaiselta jääpoijulta Pikkuliisalle. Veto onnistui ja ajoimme Ulla II:n ohi yläkautta. Lady S peesasi emmekä pystyneet merkittävästi kasvattamaan välimatkaa heihin. Maalissa kellotimme aikaeron ja päättelimme jääneemme kakkosiksi noin kymmenen sekunnin marginaalilla. Rannassakin ehdin jo onnitella Jaria osakilpailuvoitosta. Tällä kertaa tuloslaskenta kuitenkin suosi meitä ja tasoitetussa ajassa voitimme koko startin melkoisen keskinkertaisella suorituksella lyöden Lady S:n kokonaisella sekuntilla. Tämän johdosta kirimme heidän ohi myös lopputuloksissa ja sijoituimme koko kilpailusarjan kakkosiksi tasapistein kolmosen kanssa. 
      Emilian purjehduskausi päättyy tähän, edessä on enää veneen nosto. Turnipsi sail racing team jatkaa kuitenkin vielä kautta Lightning-treenien muodossa aina itsenäisyyspäivään asti.

Balsamia haavoihin

Kuten tälläkin palstalla on monesti vuodatatettu, tasoituskilpailuissa on omat ongelmansa. Mikään tasoitusjärjestelmä ei pysty täydellisesti eliminoimaan veneiden välisiä suorituseroja. Näillä vesillä olemme jo vuosia olleet altavastaajan asemassa hyvin purjehdittuun ja edullisen kertoimen omaavaan Keoon nähden. Rakkaan vihollisen lyöminen syksyn viiemeisessä varsinaisessa purjehduskilpailussa tuntuikin siis erityisen makealle.

      Otimme lähes optimaalisen startin ja pääsimme heittämään papuurin halssille koko muun fleetin edestä. Havourin kulmalla sijaitsevalle ensimmäiselle kääntömerkille pääsimme häiriöttömissä tuulissa. Verivihollinen Keo yritti paremman vauhtinsa turvin yläpuolelta ohi, mutta ei aivan päässyt. Tästä alkoikin parikymmentä vendaa sisältänyt kaksinkamppailu, jossa pystyimme kovalla työllä ja hieman onnekkaastikin pitämään nopeamman veneen takanamme kisan puoliväliin asti. Reitti oli tällä kertaa kryssivoittoinen ja Keon kääntyessä paaralle lähestyimme aina styyralla ja vendasimme varmaan suojanpuolen asemaan torpaten ohitusyrityksen.

Onneksemme kääntöpisteet olivat juuri niin tieheässä, että selvästi nopeammin, mutta hieman alemmas purjehtivä Keo ei onnistunut livahtamaan alapuolelta ohi. Meidän valttimme tässä kaksinkamppailussa taas oli parempi kiihtyvyys sekä nopeammat manööverit. Muutama käänös toki meni meilläkin pipariksi kierteisten gunuanskuuttien jumittaessa ja snörppinarun takertuessa kerran mantookiverkkoon.

      Lellerinsalmen jälkeen peli alkoi näyttää jo menetetyltä, mutta avuksemme tuli rysä, jonka rannan puolelta ei ollut menemistä. Keon yrittäessä paaralla keulamme edestä meidän oli väistettävä yhteentörmäyksen välttämiseksi. Juhani tunnusti reilusti tilanteen ja teki sääntöjen mukaiset kaksi sakkokierrosta. Tämä takasi meille sopivan etumatkan pitkälle strekille kohti Katajakaria. Keo ajoi vauhdilla hieman alemmas ja näytti jo livahtavan meiltä, mutta onneksi ylempänä tuuli kuitenkin hieman shiftasi oikealle ja saimme koko ajan lisää korkeutta heihin nähden. Kun sääennusteen povaamaa tuulen kääntymistä itään ei kisan aikana vielä merkittävästi tapahtunut, pystyimme hyödyntämään koko syntyneen korkeuseron kohdatessamme seuraavan kerran Haapasaaristossa.

      Tuuli puhalsi eteläkaakosta ja mittarimme näytti kryssillä 14 - 18 solmua apparenttia. Koska mukana oli Villen ja Jessen lisäksi viime vuonnakin kanssamme samassa kisassa purjehtinut Juho Kirvesniemi, uskalsimme lähteä matkaan genualla. Tuulen ollessa kovimmillaan purjeita oli hieman liikaa, mutta loppua kohti laantuvassa tuulessa vene kulki todella upeasti. Keo toki pääsi lopulta ohi, mutta ei alun viivytystaistelun jälkeen kyennyt enää kuromaan tarvittaava etumatkaa tietokonefinaalia varten. Heidän maaliintulonsa jälkeen meillä olisi ollut armonaikaa noin kolme ja puoli minuuttia. Emme käyttäneet tästä puoliakaan vaan tulimme melko pian Keon perässä voittaen kisan parin minuutin marginaalilla. Kovan työn ja onnistuneen suorituksen jälkeinen voitto tuntui kieltämättä erityisen mukavalta ja miehistön mieliala oli harvinaisen korkealla odotellessamme palkintojenjakoa lounasta syöden ja valmitautuessamme Pitkäluodossa järjestettyihin oktoberfesteihin. Kaksinkamppailumme oli huomattu muissakin veneissä ja kisaamme oli seurattu mielenkiinnolla. Saimmekin runsaasti kannustusta ja onnitteluja voittomme ansiosta.

      Kisa käytiin loistavissa olosuhteissa, mutta seuraava aamu koitti sateisena ja tuulisena. Paluumatkan taitoimme kaksin Jessen kanssa Villen ja Juhon karattua tyttöjen seuraksi Bonitaan. Sateinen sivutuulipätkä sujui pikkufokalla ja täydellä isolla parhaimmillaan 11,5 solmun surffeissa nopeasti, mutta kyyti oli märkää. Kotimatkalla teimme vielä pitstopin Varissaareen yhden fendarin pudottua liian aikaisin kyydistä. Moottorikin sammui juuri ennen Meriniemeen rantautumista, mutta onneksi vauhtimme riitti juuri ja juuri lipumaan oikealle paikalle Y-laiturissa. Kaiken kaikkaan tämä reissu oli oli Litikisojen ja ORCi MM-kisojen ohella yksi kesän kohokohdista.

Kun mikään ei riitä

Oheinen lausahdus oli Levottomat-elokuvan alaotsikko ja sillä taidettiin itse asiassa tarkoittaa jotain aivan jotain muuta kuin purjehdusta. Se kuvaa kuitenkin hyvin Veleiro-cupin viimeistä edellistä osakilpailua. 
      Starttimme oli mainio ja pokkasimmekin parhaan startin toista kertaa itsellemme. Saimme tilanteen hyvin hallintaamme ja pystyimme välttämään varsin hyvin isommat tuulihäiriöt.  Ainoastaan Trimmusta oli pientä haittaa, sen pakeissa jouduimme matkaamaan jonkun aikaa. Pystyimme myös kontrolloimaan jossain määrin Keon purjehdusta ja saimme kisa-alueen shiftit otettua hyvin. Lisäksi ylämerkille ajo meni aivan nappiin, samoin spinnumanööverit. Vasta väylän myötätuuliosuudella Keo pääsi suuremman nopeutensa turvin ohitse. Myös avotuulen leikkauskulmat olivat jotakuinkin optimaaliset. Takana kuitenkin ilmeisesti tuuli hieman paremmin, sillä Aquarius sekä sen peräallolla ratsastanut Lady S tulivat vaarallisen lähellä. 
      En osaa sanoa sellaista kohtaa, jonka olisimme voineet purjehtia paremmin, suorituksemme oli todennäköisesti tiimimme paras koko kesänä. Nyt edes se ei kuitenkaan riittänyt. Epävirallisten tulosten mukaan rivakassa tuulessa hyvin kulkeva puuhai oli tasoitetussa ajassa seitsemän sekuntia meitä edellä ja takaa surffannut Lady S voitti meidät kahdella sekuntilla, vaikka vetikin ylämerkin selvästi pitkäksi. Rantaaan tullessa vallinnut hyvä fiilis laski hieman, kun tasoitettu tilanne selvisi. Tiukka ja kova kilpailu on toki aina mukavaa, mutta tälläinen tappio kieltämättä harmitti. Pieneksi lohduksi pystyimme kuitenkin lyömään Keon tasoituksissa. Tilanne yhteiskilpailussa on jännitttävä ennen viimeistä starttia. Olemme jaetulla kakkossijalla, vaikka joudumme Nella-projektin johdosta laskemaan lopputuloksiin mukaan yhden nollatuloksen. Tiimimme mielissä kangastelee kuitenkin jo ensi kesän Lightning-kisat, joissa tasoituksia ei tarvita.
Päivän suoritus Villen trcackerin tallentamana.

Riskinotto ei aina kannata

Tuuli oli sen verran vastaan, että styyralla ei päässyt nousemaan aivan starttilinjan  edullisemmalle oikealle poijulle. Otimme tietoisen riskin ja valitsimme lähestymisen yläpuolelta, emme olleet ainoita. Tarkkaillessamme Lady S:ää pääsi Nicole pujahtamaan sisäpuolelle. Poijulla oli ahdasta eikä kankeammin kääntyvä hai mahtunut pujahtamaan pienestä raosta, joka meille olisi riittänyt. Niinpä mekin jouduimme kiertämään Kristiina II:n ulkokautta. Lähdimme siis matkaan myöhässä ja huonoista asemista.Harmitti, mutta itsepä olimme sotkumme keittäneet. Takaa-ajoon lähdettiin siis nöyrin mielin ja hammasta purren. 
      Havourille nousi suoraan, mutta ajelimme mahdollisimman ylös päästäkemme vapaisiin tuuliin. Pientä lohtua saimme, kun pahasti häiriötä aiheuttanut Kristiina II broachasi ja pääsimme pujahtamaan sen keulan edestä parempiin asemiin.
      Havourilta nousi spinnu ja välimatka edessä oleviin alkoi nopeasti kaveta. Väylän punaisella viitalla huomasimme takana olevien jäävän selvästi. Pitkällä lenssillä ohitimme pari venettä ja ajoimme kärjen etumatkaa kiinni. Loistostartin napannut Aquarius alkoi lähestyä perä edellä, mutta etumatkaa oli hieman liikaa. Lopputuloksissa olimme kolmansia häviten 11 sekuntia Aquariukselle sekä selvästi Keolle. Tällä kertaa keskinkertainen lopputulos ei juuri harmittanut, sillä saimme ansiomme mukaan. Tälläisellä startilla on aivan turha odottaa parempaa tulosta.
     

Motivaatio koetuksella

Tasoituspurjehdus on harvoin tasapuolista, olenkin aina ajatellut tasoituskisoja eräänlaisina purjeveneiden kokoontumisajoina. Ne antavat hyvän syyn lähteä merelle ja porukassa on hauskempaa kuin yksin. Silti usein toistuva itsestä riippumaton takkiin ottaminen alkaa joissain vaiheessa harmittamaan. Kun samalla radalla on aivan eri sarjan veneitä, joutuu pienellä veneellä kärsimään kohtuuttomasti isojen sotkemista tuulista vaikka purjehtisi miten hyvin tahansa.
      Kiitos viikonloppua varten treenaavan kevytvenekisaorganisaation, käytössä oli poijiuin merkitty banaanirata. Shiftaileva ja alituiseen voimakkuuttaan vaihteleva tuuli tuli luoteesta, eikä käytössä olevalle rata-alueelle mahtunut kovin pitkää baanaa. Tuulen käännyttyä rata jäi myös selvästi vinoksi, mutta hyvä näinkin. 
      Tuuli keveni juuri ennen starttia, emmekä kerenneet vaihtaa fokkaa genuaan. Hyvä, että ehdimme linjalle ajoissa. Startti ei ollut paras mahdollinen, mutta pääsimme matkaan kolmansina Humbugin ja Keon jälkeen. Pian kuittasimme Humbugin, mutta Matkalla levittäjälle jäimme nopeamman Belle Maren alle peittoon. Isommat veneet painelivat saamansa puuskan avulla letkassa yläpuolelta ohi. Me emme päässeet kryssimättä edes poijulle. Purjehdimme mielestämme fiksusti ja hyvin, mutta peli oli menetetty neljän ison luokan veneen paskoissa. Keo kerkesi venevauhtinsa turvin alta pois ja meni menojaan jo kaukana edessä kun taas takana vapaammissa tuulissa tulleet pikkuluokan veneet ajoivat rampautettua Emiliaa kiinni.
      Avotuulessa vaihdoimme fokan genuaan ja parantelimme hieman asemiamme. Viistolla kryssillä ei isommista pääse millään ohi, joten loppukisa meni jonossa ajeluksi ja hampaiden kiristelyksi. Purjehdus sujui Jessen kanssa hyvin yhteen ja mielestämme suorituksemme olisi ollut  vähintäänkin hopean arvoinen. Nyt tulimme maaliin viidentenä, mikä oli myös lopputulos. Meitä häirinneet isot veneet putosivat tasoituksissa taaksemme ja takana tulleet Nicole ja Isabelo kuittasivat tietokonefinaalissa ohi. Nella hyödynsi pitkää vesilinjaansa ja körötteli kaukana edessä häiriöttömissä tuulissa ilman spinnua tasoituksissa kakkoseksi, mikä tuntuu meidän perspektiivistämme katsottuna lähes irvailulta. Hieman ikävän säväyksen jätti myös edellisviikon protestin jälkipelit.
      Ensi viikonloppuna onkin sitten Jessen kanssa edessä kevytvekisat litin gasteina. Luvassa on varmasti armotonta, mutta toisaalta myös tasapuolista yksityyppipurjehdusta. Saattaakin olla, että yksi liti jää kisojen päätteksi Kotkaan.

Se onnistui sittenkin...

...nimittäin voittamattoman Keon lyöminen. Veleiro-cup 30.8. käytiin lähes tuulettomissa olosuhteissa. Olimme mukana neljän hengen miehistöllä Jennin lähdettyä Villeä ja Jesseä täydentämään. Startti meni paaralla melko kivuttomasti, joskin jouduimme nostaman High Fiven poijun yli. Jäljempänä kuului mekastusta Nellan ajettua paaralla Lady S:n eteen. Seurauksena oli protesti ja selvä DSQ. Kyllä kulkuoikeuksia pitää kunnioittaa, muuten reilulta ja turvalliselta kilpailulta on pohja pois.
      Startin jälkeen köröttelimme spinnulla Varissaaren vierestä Humbugin kanssa kisaillen. He saivat genuallaan puuskan, joka ei koskaan saapunut meille asti. Tämän turvin he pääsivät ohi ja etumatka alkoi nopeasti kasvaa korkoa. Me päätimme haastaa Keon ja pitää heidät takana maksoi, mitä maksoi. Seurasi melkoinen match-race vendailu, mutta taktiikka puri ja nopeampikin vene taipui fysiikan lakien edessä nöyrästi pienemmän taakse. Tällä välin aivan eri tuulissa purjehtinut vartioimaton Humbug pääsi kuitenkin lopullisesti karkuun.
     Keon kanssa kisailu jatkui koko kierroksen ajan. Vaikka he jo kerran pääsivätkin edelle, maksoi genaakkerin vaihto spinnuksi niin paljon, että pääsimme kuittaamaan takaisin ja ehdimme maalin muutamaa metriä ennen. Heikosta tuulesta huolimatta kisa oli tapahtumarikas  ja mielenkiintoinen. Lopputuloksissa sijoituimme Humbugin jälkeen toiseksi. Tämä ei juuri harmittanut, sillä voitto kaksinkamppailussa lämmitti sitäkin enemmän. Keon kippari Juhanikin taisi lopulta nauttia kunnon kilpailusta, vaikka jatkuvan peittelymme täytykin olla heille melkoista piinaa radalla.

Hopea ei ole häpeä

Ei varsinkaan silloin, kun voittoon ei ole olemassa oikein realilistisia mahdollisuuksia. Ruotsinsalmi racen kiertopalkinnon vei nopeutensa ja mittalukunsa puolesta eri luokkaa oleva, näillä vesillä voittamaton Keo. Yksissä tuumin tiiminä hoitelimme kuitenkin lauantaina Trio pokaalin Kotkaan.
      Lauantain startti Kotkasta Svartholmaan ei mennyt aivan odotusten mukaan. Molemmista laidoista veneet rynnivät ohi ja jäimme aluksi fleetin puolivälin paikkeille. Jessen kanssa emme antaneet periksi, vaan kävimme hillittömään takaa-ajoon. Kaunissaaren päähän asti tuuli oli lähes olematonta, mikä sopi Emilialle. Pikku hiljaa kinnasimme itsemme Keon ja Vanessan kantaan. Näiden kahden välistä match-race purjehdusta oli mukava seurata aitiopaikalta. Sen verran eroa oli päässyt syntymään, että tasoitetuissa ajoissa olimme menomatkan kolmansia kolmisen minuuttia kärkikaksikon takana.
      Sunnuntain starttia lykättiin tunnilla jotta tuuli ehti kunnolla herätä. Nappasimme hyvän lähdön keskeltä linjaa vapaissa tuulissa. Keon jouduimme pian laskemaan nopeampana ohitsemme, mutta Vanessan kanssa oli kovaa vääntöä koko alkumatkan. Sen verran olimme niskan päällä, että pystyimme kontrolloimaan purjehdusta emmekä antaneet ohittamiselle mahdollisuutta. Pystyimme sotkemaan tuulia juuri sopivasti, jotta saimme meitä nopeamman veneen pysymään takanamme koko matkan. Näin varmistimme kisan kakkosijan Emilialle. 

      Purjehduksellisesti tamä Kotka-Loviisa-Kotka rata on melkoista suoraa ajelua ja sinänsä  hyvin epäedullinen lyhyen vesilinjan omaaville veneille. Tällä kertaa tuulet olivat kuitenkin niin heikkoja, että runkonopeuksiin ei aivan ylletty ja pienemmälläkin paatilla oli mahdollista pysyä matkassa. Molempina päivinä tuulimittari näytti parhaimmillaan noin kymmentä solmua apparenttia. Tällä tuulella pääsi spinnulla ajamaan 45-50 asteen kulmia. Ison ja pikkuluokan välillä vallitsi jo aiemmilta vuosilta tuttu tasoero, ison luokan voittaja olisi sijoittunut pikkuluokassa viidenneksi. Kumpanakin päivänä olimme malissa useita minuutteja ennen ison luokan voittajavenettä. Viikonlopun kruunasi molempina päivinä paistanut aurinko ja kesäisen lämmin ilma.

Surkea kenraaliharjoitus

Veleiro Cup toimi kenraaliharjoituksena viikonloppuna purjehdittavaan Ruotsinsalmi Raceen.  Sade oli laantunut ennen starttia, mutta taivas oli harmaa ja tuuli Havourin kulmalla lähes 10m/s, joten vaihdoimme genuan tilalle fokan. Tämä osoittautui myöhemmin vääräksi valinnakisi, vaikka  nopeutemme paranikin aluksi 0,3 solmua. 
      Starttilinjalla oli melko tyyntä, arvioin ajan kulun hieman väärin ja myöhästyimme juuri sen verran, että vapaisiin tuuliin pääseminen vaikeutui. Samaan aikaan alhaalta startanneet saivat uskomattoman puuskan ja Emilia jäi ensin hyvän startin ottaneen Lady S:n ja myöhemmein kakkosrivistä startanneiden isompien veneiden paskoihin. Koska rata tarjosi länsituulella pelkkää vesilinja-ajelua, ei pienellä veneellä näistä asetelmista ollut minkäänlaisia menestymisen mahdollisuuksia. Yritimme toki spinnulla muiden körötellessä vierellä, mutta minkäs teet, slöörillä ei isompia ohitella. Loppupätkällä oli vielä lyhyt shiftaileva kryssi Pikkuliisalle. Tämä olisi sopinut meille hyvin, mutta nyt tuuli oli jo tyyntynyt niin paljon, että fokka oli auttamatta liian vähän. 
      Tässä startissa saimme heti jaossa väärät kortit ja huono onni jatkui pitkin matkaa. Tappio kirvelee aina, etenkin nyt, kun tiedämme purjehtineemme aivan hyvin. Toivottavasti huono kenraali tietää hyvää esitystä viikonloppuna.

Pienvenepurjehdusta

Nyt, kun ORCi MM-kisat Nellalla on takana, startattasimme Villen ja Jessen kanssa Veleiro Cupiin Emilialla. Pieni on kaunista ja homma toimi hyvin. Mainion, mutta hieman erikoisen startin otimme lähestymällä paaralla linjan yläpuolelta ja jiippaamalla hetki ennen paukkua poijun ympäri. Pääsimme hyviin asemiin ja kisasimme match-race tyylisesti Keon kanssa kaksi kolmannesta ensimmäiestä kryssistä. Havourin ja Varissaaren puolivälissä meidän oli kuitenkin taivuttava, fysiikan lakien mukaisesti suurempi ja selvästi nopeampi vene oli lopulta pakko päästää ohi. 
      Heikkenevässä avotuulessa oli melkoisia reikiä ja saavutimme tyyneen juuttunutta Keoa uudestaan. Ennusteen mukaisesti uusi tuuli saapui merituulen hiipuessa idästä. Peli meni jännittäväksi, sillä tuulirintama lähestyi rata-aluetta hitaasti, mutta varmasti. Uuden tuulen saaneet veneet kirivät muita karkuun, eikä järjestykseen lopulta tullut muutoksia vaikka toiset slöörasivatkin yli kuutta solmua samaan aikaan, kun toiset odottivat spinnut roikkuen tuulta. Keo voitti lopulta yli minuutin mariginaalilla, me tulimme ansaitusti toisiksi. Pokkasimme lohdutukseksi parhaan startin palkinnon. Yhteistuloksissa osakkeemme kohenivat jonkun verran.
   

Veleiro-cup 2.8.2012

Nella-prjojektista jäi vapaa torstai, joka hyödynnettiin tietenkin osallistumalla viikkokilpailuun. Alun perin oli tarkoitus lähteä Villen ja Jessen kanssa, mutta luottogastin korvasi tässä kisasssa lopulta Välipakan Samu. Lähdettiin ulos ensimmäisenä veneenä haistelemaan tuulia. Voimakkuus oli kymmenen metrin paikkeilla ja suunta vakio lounaasta, shiftit olivat yli kymmenen astetta. Spinnukuviot hiottiin mentaalisesti kuntoon, mutta pallokas pysyi pussissaan starttiin asti.
   Linjalla oli hieman ruuhkaa ja Emilia oli turhan aikaisessa liikkeellä. Takana vaaninut Ulla II ja alapuolella ollut Lady S esti fellaamisen, joten yli mentiin. Olimme ylimmäinen vene, joten palaaminen tapahtui nopeasti poiju kiertäen. Itse asiassa pääsimme kohtalaisen hyvin matkaan. Tuuli oli onneksi hieman moinannut, joten Emilian venevauhti riitti myös kryssillä. Pienen takaa-ajon jälkeen olimme Ullan kannassa ja Ladyn rinnalla. Kryssin Havourille pääsimme ajelemaan suurimmaksi osin vapaissa tuulissa ja lenssillä ohitimme Ulla II:n spinnulla tuulen puolelta. Varaslähdöstä huolimatta olimme ensimmäinen yksirunkoinen  maalissa ja tasoituksissa tuli selvä voitto. Tätä tosin auttoi niin ikään varastaneen Lady S:n diskaaminen. Kiva purjehtia välillä pienemmälläkin paatilla:-)
Sports-Tracker

Alapesu

Kuluneena kesänä Emilia on etupäässä köllötellyt laiturissa. Vellamon kierroksen jälkeen uimassa käydessäni totesin pohjan hieman limaiseksi. Seuraavalla kerralla suunnistin harjan, köyden ja uimarenkaan kanssa laiturille. Köysi veneen ympärille, uimarengas jalkojen väliin kannattamaan ja mattoharja käteen. Tällä menetelmällä Emilian pohja on puhdistettu aiempinakin kesinä. Nyt keksin, että jos jalkoihin laittaa tossut tai karkeat sukat, voi kölin puhdistaa potkimalla. Nyt vene voi odottaa syksyn kisastartteja pohja puhtaana.

Treenausta väärällä veneellä

Torstaille 19.7. oli kalenteriin merkitty treenit Nellalla, jonka potkuri oli mystisesti tippunut mereen pari päivää aikaisemmin. Korjauksen kanssa oli tullut vastoinkäymisiä ja vene seisoi tukevasti telakoituna Veleiron pihalla. Parituntisen miehistöpalaverin päätteksi päätimme Jessen ja Pessin kanssa kydä vesillä treenamassa, kun kerran sellaiseen oli varauduttu ja Emilia seisoi valmiina laiturissa. 

       Päivällä puhallellut navakka tuuli oli rauhoittunut ja sadepilvet väistyneet, kun ohjasimme veneen aallonmurtajasta ulos seitsemän jälkeen illalla. Runsas pari tuntia vierähti mukavasti Ruotsinsalmen ja Kukourin mutkan välisellä väyläalueella sopivia poijuja radanomaisesti kierrellen. Tuuli oli arvioilta 3-5m/s lännestä ja jiippejä sekä vendoja tuli tehtyä melkoinen määrä. Vaihtelimme roolitusta joten jokainen sai vuorollaan olla pinnassa, keulagastina ja pianistina/genuan skuuttaajana. Yllättävän hyvin homma toimi kaikilla kombinaatioilla, vaikka tällä porukalla emme aiemmin olekaan yhdessä Emiliaa käskyttäneett. Päällimmäiseksi jäi tunne, että pieni on kaunista eikä kunnon purjehdusnautinnon saavuttamiseksi välttämättä tarvita tätä suurempaa kalustoa.

Perhepurjehduksella suvisäässä

Taas on viikko vierähtänyt edellisestä veneilykerrasta. Tarkoitus oli lähteä perheen kanssa viikonlopuksi Pitkäluotoon, mutta suunnuntain sääennusteessa oli sen verran sateen ja ukkosen uhkaa, että homma typistyi muutaman tunnin mittaiseen lauantailenkkiin. Ajattelin, että perhe on helpompi saada veneeseen taas seuraavalla kerralla, mikäli heitä ei nyt kastella ja keikuteta liiaksi. Rankki tuli jälleen kierrettyä ja hieman kruisailtua Kaunissaaren selällä, missä Reijokin tuli veneineen vastaan. Tuulta oli mukavat 6 - 7 m/s kaakosta ja ilma puolipilvinen, mutta niin lämmin, että pojatkin tarkenivat kryssillä shortseissa ja lyhythihaisissa paidoissa. Tällä kertaa muutkin, kuin kippari tuntuivat nauttivan veneilystä. Kaikkein tarkeintä pojille taisi kuitenkin olla eväskorin sisältö. Laiturillekin riitti vielä purtavaa.

Rankki ympäri Reiskan kanssa

Raymarine ST 1000+ on mainio apuväline yksinpurjehtijalle. Juhannuksen vieton ja lomareissun takia vene oli seissyt laiturissa levää keräämässä jo yli viikon, oli siis korkea aika käydä ulkoiluttamassa sitä. Kaivoin pinnapilotin punkan alta kaveriksi ja nostin purjeet aallonmurtajan sisäpuolella. Keli oli oikein kiva, maalle kasaantui pilviä, mutta meri pysyi aurinkoisena. Tuulta oli sopivasti, kryssillä apparentti näytti reilua viittätoista knotsia, mikä sai ilman laitapainoa olleen veneen kallistumaan fokallakin liki 30 asteeseen. Suunta oli kesäpäivälle tyypillisesti lounaasta, mikä vei ilman sen kummempaa päämäärää seilanneen paatin kippareineen sopivasti Lellerin sivuitse Rankin kärkeen, mistä Kaunissaaren selän kautta takaisin Meriniemeen tuli matkaa viitisentoista mailia. Aikaa reissuun kului vajaat kolme tuntia. Koko purjehduksen aikana tein vain yhden vendan. Menomatka oli tiukkaa strekkiä styyralla Rankin eteläkärkeen ja paluu sujui slööratessa paaralla. Pinnapilotti hoiteli perämiehen tehtäviä pariin kertaan käydessäni tekemässä tarvittavia säätötoimenpiteitä jatkopinnan ulottumattomissa. Suurin hyöty Reiskasta on kuitenkin purjeita nostettaessa ja laskettaessa sekä spinnumanööverejä tehtäessä. Mokoma kapistus kun osaa styyrata paremmin kuin tohelo perämies. Tällä reissulla spinaakkerikin sai levätä rauhassa pussissaan, oli niin rento fiilis, etten jaksanut lyhyehkön legin ja melko sivusta puhaltaneen tuulen takia ruveta virittelemään skuutteja paikoilleen.

Purjehdusterapiaa juhannusviikolla

Kesäinen keskiviikko ennen juhannusta sopi Villelle ja Jesselle, niinpä lähdettiin porukalla taas terapiatreeneihin Emilialla. Tuuli oli hieman ennustettua hiljaisempi, ehkä noin 8m/s. Kovempikin keli olisi maittanut, mutta nyt saatiin leppoisaa kryssiä ja helppoa spinnutreeniä. Itse ohjailin osan ajasta jaloilla ja pitelin kännykkää toisessa ja ison skuuttia toisessa kädessä. Tarkoituksena oli saada muutama maukas jiippi ja spinnun nosto videolle. Järjestely verotti ajotarkkuutta sen verran, että manööverit pakostakin kärsivät. Kunnon videointi vaatisi ylimääräisen kameramiehen tai kiinteästi asennetun kameran. Koska aaltoja ei ollut ollenkaan, ei venettä saatu avotuulilla kunnolla surffiin, joten parhaat nopeudet jäivät kahdeksan solmun pintaan. Muuten oli kyllä taas kiva seilata, pari kertaa oli jolla karata käsistä 90 asteen apparenttia spinnulla ajeltaessa. Aamupäivän opetus oli, että pienen veneen purjehtiminen ei sinänsä ole sen helpompaa tai vaikeampaa kuin isonkaan, mutta trion on helpompi soittaa yhteen kuin sinfoniaorkesterin

Kauden ensimmäinen kisastartti

Täytyy myöntää, että hieman jännitti. Normalisti Emilialla on purjehdittu parikymmentä starttia vuosittain, enimmäkseen hyvällä menestyksellä. Nyt päällimmäisenä on ollut Nellan MM-projekti, joten Emilian huomio on jäänyt vähemmälle. Taidot tuntuivat kuitenkin olevan tallella. Hyvän startin ja onnistuneen purjehduksen ansiosta kisakausi avattiin voitokkaasti. Tässä meitä osaltaan auttoi kovan kilpakumppanimme Keon ottama varaslähtö. Gasteina  keulalla oli Ville ja skuuteissa Jesse. Yhteistyö miehistön kesken sujui jälleen kerran mallikkasti, hyvänä pohjana oli muutama päivä aiemmin vedetty jiippiharjoitus. Vesille lähdettäessä tuulimittari näytti kryssillä 17 solmua apparenttia, tuulen alkaessa tästä heiketä vaihdoimme juuri ennen starttia fokan tilalle genuan. Ratkaisu oli oikea ja vene kulki varsin mallikkaasti. Uusi spinnu on todella miellyttävä lennättää. Tässä kisa Sports Trackerin silmin nähtynä ja startti laiturilta katsottuna. Parhaan startin titteli jaettiin tällä kertaa kyllä selvästi väärälle veneelle.

Emiliaa ulkoiluttamassa

Maanantaina 4.6. käytiin Villen ja Jessen kanssa vesillä Emiliaa ulkoiluttamassa. Pieni ja ketterä vene tuntui vahteeksi mukavalta vaihtelulta Nella-treenien välissä. Paluumatkalla innostuttiin treenaamaan spinnujiippejä. Päivän saldoksi tuli 12 vendaa 18 spinnujiippiä ja yksi spinnun vaihto lennossa. Sports-tracker  tallensi reittimme. Homma toimii!

Uusi spinnu

Otettiin Villen kanssa vähän lomaa Nella-projektista ja käytiin Emilialla purjehdusterapiassa. Kesän ensimmäinen lenkki sujui hyvin, homma toimi ja vene kulki. Uusi spinnukin vaikutti oikein hyvältä, vaikka väritys onkin edelliseen verrattuna ehkä hieman valju.

Vesillelasku