Alapesu

Kuluneena kesänä Emilia on etupäässä köllötellyt laiturissa. Vellamon kierroksen jälkeen uimassa käydessäni totesin pohjan hieman limaiseksi. Seuraavalla kerralla suunnistin harjan, köyden ja uimarenkaan kanssa laiturille. Köysi veneen ympärille, uimarengas jalkojen väliin kannattamaan ja mattoharja käteen. Tällä menetelmällä Emilian pohja on puhdistettu aiempinakin kesinä. Nyt keksin, että jos jalkoihin laittaa tossut tai karkeat sukat, voi kölin puhdistaa potkimalla. Nyt vene voi odottaa syksyn kisastartteja pohja puhtaana.

Treenausta väärällä veneellä

Torstaille 19.7. oli kalenteriin merkitty treenit Nellalla, jonka potkuri oli mystisesti tippunut mereen pari päivää aikaisemmin. Korjauksen kanssa oli tullut vastoinkäymisiä ja vene seisoi tukevasti telakoituna Veleiron pihalla. Parituntisen miehistöpalaverin päätteksi päätimme Jessen ja Pessin kanssa kydä vesillä treenamassa, kun kerran sellaiseen oli varauduttu ja Emilia seisoi valmiina laiturissa. 

       Päivällä puhallellut navakka tuuli oli rauhoittunut ja sadepilvet väistyneet, kun ohjasimme veneen aallonmurtajasta ulos seitsemän jälkeen illalla. Runsas pari tuntia vierähti mukavasti Ruotsinsalmen ja Kukourin mutkan välisellä väyläalueella sopivia poijuja radanomaisesti kierrellen. Tuuli oli arvioilta 3-5m/s lännestä ja jiippejä sekä vendoja tuli tehtyä melkoinen määrä. Vaihtelimme roolitusta joten jokainen sai vuorollaan olla pinnassa, keulagastina ja pianistina/genuan skuuttaajana. Yllättävän hyvin homma toimi kaikilla kombinaatioilla, vaikka tällä porukalla emme aiemmin olekaan yhdessä Emiliaa käskyttäneett. Päällimmäiseksi jäi tunne, että pieni on kaunista eikä kunnon purjehdusnautinnon saavuttamiseksi välttämättä tarvita tätä suurempaa kalustoa.

Perhepurjehduksella suvisäässä

Taas on viikko vierähtänyt edellisestä veneilykerrasta. Tarkoitus oli lähteä perheen kanssa viikonlopuksi Pitkäluotoon, mutta suunnuntain sääennusteessa oli sen verran sateen ja ukkosen uhkaa, että homma typistyi muutaman tunnin mittaiseen lauantailenkkiin. Ajattelin, että perhe on helpompi saada veneeseen taas seuraavalla kerralla, mikäli heitä ei nyt kastella ja keikuteta liiaksi. Rankki tuli jälleen kierrettyä ja hieman kruisailtua Kaunissaaren selällä, missä Reijokin tuli veneineen vastaan. Tuulta oli mukavat 6 - 7 m/s kaakosta ja ilma puolipilvinen, mutta niin lämmin, että pojatkin tarkenivat kryssillä shortseissa ja lyhythihaisissa paidoissa. Tällä kertaa muutkin, kuin kippari tuntuivat nauttivan veneilystä. Kaikkein tarkeintä pojille taisi kuitenkin olla eväskorin sisältö. Laiturillekin riitti vielä purtavaa.

Rankki ympäri Reiskan kanssa

Raymarine ST 1000+ on mainio apuväline yksinpurjehtijalle. Juhannuksen vieton ja lomareissun takia vene oli seissyt laiturissa levää keräämässä jo yli viikon, oli siis korkea aika käydä ulkoiluttamassa sitä. Kaivoin pinnapilotin punkan alta kaveriksi ja nostin purjeet aallonmurtajan sisäpuolella. Keli oli oikein kiva, maalle kasaantui pilviä, mutta meri pysyi aurinkoisena. Tuulta oli sopivasti, kryssillä apparentti näytti reilua viittätoista knotsia, mikä sai ilman laitapainoa olleen veneen kallistumaan fokallakin liki 30 asteeseen. Suunta oli kesäpäivälle tyypillisesti lounaasta, mikä vei ilman sen kummempaa päämäärää seilanneen paatin kippareineen sopivasti Lellerin sivuitse Rankin kärkeen, mistä Kaunissaaren selän kautta takaisin Meriniemeen tuli matkaa viitisentoista mailia. Aikaa reissuun kului vajaat kolme tuntia. Koko purjehduksen aikana tein vain yhden vendan. Menomatka oli tiukkaa strekkiä styyralla Rankin eteläkärkeen ja paluu sujui slööratessa paaralla. Pinnapilotti hoiteli perämiehen tehtäviä pariin kertaan käydessäni tekemässä tarvittavia säätötoimenpiteitä jatkopinnan ulottumattomissa. Suurin hyöty Reiskasta on kuitenkin purjeita nostettaessa ja laskettaessa sekä spinnumanööverejä tehtäessä. Mokoma kapistus kun osaa styyrata paremmin kuin tohelo perämies. Tällä reissulla spinaakkerikin sai levätä rauhassa pussissaan, oli niin rento fiilis, etten jaksanut lyhyehkön legin ja melko sivusta puhaltaneen tuulen takia ruveta virittelemään skuutteja paikoilleen.

Purjehdusterapiaa juhannusviikolla

Kesäinen keskiviikko ennen juhannusta sopi Villelle ja Jesselle, niinpä lähdettiin porukalla taas terapiatreeneihin Emilialla. Tuuli oli hieman ennustettua hiljaisempi, ehkä noin 8m/s. Kovempikin keli olisi maittanut, mutta nyt saatiin leppoisaa kryssiä ja helppoa spinnutreeniä. Itse ohjailin osan ajasta jaloilla ja pitelin kännykkää toisessa ja ison skuuttia toisessa kädessä. Tarkoituksena oli saada muutama maukas jiippi ja spinnun nosto videolle. Järjestely verotti ajotarkkuutta sen verran, että manööverit pakostakin kärsivät. Kunnon videointi vaatisi ylimääräisen kameramiehen tai kiinteästi asennetun kameran. Koska aaltoja ei ollut ollenkaan, ei venettä saatu avotuulilla kunnolla surffiin, joten parhaat nopeudet jäivät kahdeksan solmun pintaan. Muuten oli kyllä taas kiva seilata, pari kertaa oli jolla karata käsistä 90 asteen apparenttia spinnulla ajeltaessa. Aamupäivän opetus oli, että pienen veneen purjehtiminen ei sinänsä ole sen helpompaa tai vaikeampaa kuin isonkaan, mutta trion on helpompi soittaa yhteen kuin sinfoniaorkesterin

Kauden ensimmäinen kisastartti

Täytyy myöntää, että hieman jännitti. Normalisti Emilialla on purjehdittu parikymmentä starttia vuosittain, enimmäkseen hyvällä menestyksellä. Nyt päällimmäisenä on ollut Nellan MM-projekti, joten Emilian huomio on jäänyt vähemmälle. Taidot tuntuivat kuitenkin olevan tallella. Hyvän startin ja onnistuneen purjehduksen ansiosta kisakausi avattiin voitokkaasti. Tässä meitä osaltaan auttoi kovan kilpakumppanimme Keon ottama varaslähtö. Gasteina  keulalla oli Ville ja skuuteissa Jesse. Yhteistyö miehistön kesken sujui jälleen kerran mallikkasti, hyvänä pohjana oli muutama päivä aiemmin vedetty jiippiharjoitus. Vesille lähdettäessä tuulimittari näytti kryssillä 17 solmua apparenttia, tuulen alkaessa tästä heiketä vaihdoimme juuri ennen starttia fokan tilalle genuan. Ratkaisu oli oikea ja vene kulki varsin mallikkaasti. Uusi spinnu on todella miellyttävä lennättää. Tässä kisa Sports Trackerin silmin nähtynä ja startti laiturilta katsottuna. Parhaan startin titteli jaettiin tällä kertaa kyllä selvästi väärälle veneelle.

Emiliaa ulkoiluttamassa

Maanantaina 4.6. käytiin Villen ja Jessen kanssa vesillä Emiliaa ulkoiluttamassa. Pieni ja ketterä vene tuntui vahteeksi mukavalta vaihtelulta Nella-treenien välissä. Paluumatkalla innostuttiin treenaamaan spinnujiippejä. Päivän saldoksi tuli 12 vendaa 18 spinnujiippiä ja yksi spinnun vaihto lennossa. Sports-tracker  tallensi reittimme. Homma toimii!