Emilian purjehduskausikausi on päättynyt. Vene telakoitiin Kuusisen penkereelle perjantaina 28.9. Kesä oli sikäli poikeuksellinen, että pääpaino oli Nella-projektissa ja varsinkin alkukesästä Emilia sai seisoa laiturissa pitkiäkin aikoja. Kauden aikana purjehdittiin kaksi kilpailua ja vajaa Veleiro-cup sarja. Venettä purjehdittiin etupäässä kahden ja kolmen hengen kisamiehistöllä. Vakiogasti Villeä paikkasi ja täydensi Jesse, jonka oma projekti Vitalita valmistunee ensi kevääksi. Kolmen hengen miehityksellä purjehdittaessa Ville toimi keulagastina, Jesse trimmaajana ja Kilu styyrasi. Kaikki manööverit sujuivat olosuhteista riippumatta ja taktiikasta sekä trimmistä käytiin jatkuvasti rakentaavaa keskustelua kisan kuluessa. Purjehdusnäkemyksemme on samankaltainen ja yhteistyömme on hioutunut vuosien varrella saumattomaksi. Tällä samalla kokoonpanolla onkin tarkoitus purjehtia ensi kesänä myös Lightning ranking-sarjaa.
Kesän aikana Emilia purjehti paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Silti ongelmaksi muodoistui Lys- tasoitusjärjestelmän heikkoudet. Pienellä veneellä ei voi koskaan saavuttaa sen todellista suorituskykyä suurempien soitkiessa tuulet edellä. Tasoitusta joutuu siis todellisuudessa antamaan huomattavasti enemmän mitä mittaluku kertoo. Järjestelmä ei myöskään ota huomioon veneiden suorituskykyjen eroja tuuliolosuhteiden vaihdellessa, puhumattakaan siitä, että kaikki kertoimet eivät välttämättä alunpitäenkään ole keskenään vertailukelpoisia. Sama ilmiö on toki ollut havaittavissa aikaisemminkin, mutta Kotkalaisen purjehduksen tason pikkuhiljaa noustessa ongelma on entisestään korostunut. Tilanteet radalla eivät aina tunnu vastaavan tietokonefinaalin tuloksia. Joskus loistosuorituskaan ei takaa menestystä ja toisinaan voittopaukku irtoaa varsin keskinkertaisella suorituksella. Pitkissä sarjoissa tilanteet toki tasoittuvat, mutta yksittäisissä lähdöissä ongelmat korostuvat.
Kisamenestyksemme lähivesillä oli kohtalainen, Ruotsinsalmi racesta tuli hopeaa ja Pitkäluotokisan voitimme. Veleiro-cupissa ylsimme hieman yllättäin hopealle, vaikka purjehdimme vain yhdeksän starttia Emilialla ja loput kuusi Nellalla. Vene toimi hyvin koko kesän ja on hyvässä kisakunnossa ilman suurempia uudistuksia myös ensi kesänä. Myös WB-sails purjekerta on vielä hyvässä kunnossa. Uutta spinaakkeria säästeltiin, kovat kelit ja harjitukset ajettiin vanhemmalla purjeella. Emilian purjeita on pyritty uusimaan tasaiseen tahtiin, kuluneen kauden jälkeen uudemmalla spinnuilla on takanaan 1 ja vanhemmalla 7 kesää, genualla on purjehdittu 2 purjehduskautta, isolla 3 ja fokalla 4 vuotta. Lisäksi satunnaisessa käytössä on muutama muukin purje.
Niin monta kertaa on Fortuna pyllistänyt meille, että usko edes jonkinmoiseen oikeudenmukaisuuteen tasoituskisoissa on ollut kovalla koetuksella kuluneena kesänä. Tällä kertaa tuo samainen neiti kuitenkin hymyili Emilialle leveästi, vaikka merellä satoikin harmaata tihkua.
Starttasimme suunnitelmien mukaan saaden kelpo lähdön keskeltä linjaa, mutta pahimmalle uhkaajallemme Lady S:lle avautui loisto paikka ja he vetivät selvästi pidemmän korren alkukiihdytyksessä. Vaikka meillä onkin Nella-projektin johdosta laskettava yksi nollastartti mukaan Veleiro-cupin yhteistuloksiin, olimme pikkuhiljaa kinnanneet itsemme yhteistulosten kolmanneksi pisteen päähän kakkossijasta.
16 solmua apparenttia ei oikein suosinut meitä, etenkään kun luvassa oli lähinnä tiukkaa vastaista ilman kunnon kryssiä. Lähdimme matkaan fokalla, joka oli hieman alakanttiin, mutta suurempaakaan keulapurjetta emme kolmestaan uskaltaneet käyttää.
Pienellä tikillä pääsimme vapaisiin tuuliin Varissaaren jälkeen ja ohitimme Lady S:n yläkautta. Se roikkui kuitenkin sitkeästi lähietäisyydellä. Spinnuosuudella Kokourin mutkasta saimme hieman kaulaa heihin, vaikka taikinoimmekin kevyesti spinnun noston jälkeen barberin ja alagaijan kanssa. Edellä meneviä isompia ajoimme kuitenkin komeasti kiinni.
Melkoisen pähkäily jälkeen päätimme laittaa kaikki munat samaan koriin ja yrittää spinnulla punaiselta jääpoijulta Pikkuliisalle. Veto onnistui ja ajoimme Ulla II:n ohi yläkautta. Lady S peesasi emmekä pystyneet merkittävästi kasvattamaan välimatkaa heihin. Maalissa kellotimme aikaeron ja päättelimme jääneemme kakkosiksi noin kymmenen sekunnin marginaalilla. Rannassakin ehdin jo onnitella Jaria osakilpailuvoitosta. Tällä kertaa tuloslaskenta kuitenkin suosi meitä ja tasoitetussa ajassa voitimme koko startin melkoisen keskinkertaisella suorituksella lyöden Lady S:n kokonaisella sekuntilla. Tämän johdosta kirimme heidän ohi myös lopputuloksissa ja sijoituimme koko kilpailusarjan kakkosiksi tasapistein kolmosen kanssa.
Emilian purjehduskausi päättyy tähän, edessä on enää veneen nosto. Turnipsi sail racing team jatkaa kuitenkin vielä kautta Lightning-treenien muodossa aina itsenäisyyspäivään asti.
Kuten tälläkin palstalla on monesti vuodatatettu, tasoituskilpailuissa on omat ongelmansa. Mikään tasoitusjärjestelmä ei pysty täydellisesti eliminoimaan veneiden välisiä suorituseroja. Näillä vesillä olemme jo vuosia olleet altavastaajan asemassa hyvin purjehdittuun ja edullisen kertoimen omaavaan Keoon nähden. Rakkaan vihollisen lyöminen syksyn viiemeisessä varsinaisessa purjehduskilpailussa tuntuikin siis erityisen makealle.
Otimme lähes optimaalisen startin ja pääsimme heittämään papuurin halssille koko muun fleetin edestä. Havourin kulmalla sijaitsevalle ensimmäiselle kääntömerkille pääsimme häiriöttömissä tuulissa. Verivihollinen Keo yritti paremman vauhtinsa turvin yläpuolelta ohi, mutta ei aivan päässyt. Tästä alkoikin parikymmentä vendaa sisältänyt kaksinkamppailu, jossa pystyimme kovalla työllä ja hieman onnekkaastikin pitämään nopeamman veneen takanamme kisan puoliväliin asti. Reitti oli tällä kertaa kryssivoittoinen ja Keon kääntyessä paaralle lähestyimme aina styyralla ja vendasimme varmaan suojanpuolen asemaan torpaten ohitusyrityksen.
Onneksemme kääntöpisteet olivat juuri niin tieheässä, että selvästi nopeammin, mutta hieman alemmas purjehtivä Keo ei onnistunut livahtamaan alapuolelta ohi. Meidän valttimme tässä kaksinkamppailussa taas oli parempi kiihtyvyys sekä nopeammat manööverit. Muutama käänös toki meni meilläkin pipariksi kierteisten gunuanskuuttien jumittaessa ja snörppinarun takertuessa kerran mantookiverkkoon.
Lellerinsalmen jälkeen peli alkoi näyttää jo menetetyltä, mutta avuksemme tuli rysä, jonka rannan puolelta ei ollut menemistä. Keon yrittäessä paaralla keulamme edestä meidän oli väistettävä yhteentörmäyksen välttämiseksi. Juhani tunnusti reilusti tilanteen ja teki sääntöjen mukaiset kaksi sakkokierrosta. Tämä takasi meille sopivan etumatkan pitkälle strekille kohti Katajakaria. Keo ajoi vauhdilla hieman alemmas ja näytti jo livahtavan meiltä, mutta onneksi ylempänä tuuli kuitenkin hieman shiftasi oikealle ja saimme koko ajan lisää korkeutta heihin nähden. Kun sääennusteen povaamaa tuulen kääntymistä itään ei kisan aikana vielä merkittävästi tapahtunut, pystyimme hyödyntämään koko syntyneen korkeuseron kohdatessamme seuraavan kerran Haapasaaristossa.
Tuuli puhalsi eteläkaakosta ja mittarimme näytti kryssillä 14 - 18 solmua apparenttia. Koska mukana oli Villen ja Jessen lisäksi viime vuonnakin kanssamme samassa kisassa purjehtinut Juho Kirvesniemi, uskalsimme lähteä matkaan genualla. Tuulen ollessa kovimmillaan purjeita oli hieman liikaa, mutta loppua kohti laantuvassa tuulessa vene kulki todella upeasti. Keo toki pääsi lopulta ohi, mutta ei alun viivytystaistelun jälkeen kyennyt enää kuromaan tarvittaava etumatkaa tietokonefinaalia varten. Heidän maaliintulonsa jälkeen meillä olisi ollut armonaikaa noin kolme ja puoli minuuttia. Emme käyttäneet tästä puoliakaan vaan tulimme melko pian Keon perässä voittaen kisan parin minuutin marginaalilla. Kovan työn ja onnistuneen suorituksen jälkeinen voitto tuntui kieltämättä erityisen mukavalta ja miehistön mieliala oli harvinaisen korkealla odotellessamme palkintojenjakoa lounasta syöden ja valmitautuessamme Pitkäluodossa järjestettyihin oktoberfesteihin. Kaksinkamppailumme oli huomattu muissakin veneissä ja kisaamme oli seurattu mielenkiinnolla. Saimmekin runsaasti kannustusta ja onnitteluja voittomme ansiosta.
Kisa käytiin loistavissa olosuhteissa, mutta seuraava aamu koitti sateisena ja tuulisena. Paluumatkan taitoimme kaksin Jessen kanssa Villen ja Juhon karattua tyttöjen seuraksi Bonitaan. Sateinen sivutuulipätkä sujui pikkufokalla ja täydellä isolla parhaimmillaan 11,5 solmun surffeissa nopeasti, mutta kyyti oli märkää. Kotimatkalla teimme vielä pitstopin Varissaareen yhden fendarin pudottua liian aikaisin kyydistä. Moottorikin sammui juuri ennen Meriniemeen rantautumista, mutta onneksi vauhtimme riitti juuri ja juuri lipumaan oikealle paikalle Y-laiturissa. Kaiken kaikkaan tämä reissu oli oli Litikisojen ja ORCi MM-kisojen ohella yksi kesän kohokohdista.
Oheinen lausahdus oli Levottomat-elokuvan alaotsikko ja sillä taidettiin itse asiassa tarkoittaa jotain aivan jotain muuta kuin purjehdusta. Se kuvaa kuitenkin hyvin Veleiro-cupin viimeistä edellistä osakilpailua.
Starttimme oli mainio ja pokkasimmekin parhaan startin toista kertaa itsellemme. Saimme tilanteen hyvin hallintaamme ja pystyimme välttämään varsin hyvin isommat tuulihäiriöt. Ainoastaan Trimmusta oli pientä haittaa, sen pakeissa jouduimme matkaamaan jonkun aikaa. Pystyimme myös kontrolloimaan jossain määrin Keon purjehdusta ja saimme kisa-alueen shiftit otettua hyvin. Lisäksi ylämerkille ajo meni aivan nappiin, samoin spinnumanööverit. Vasta väylän myötätuuliosuudella Keo pääsi suuremman nopeutensa turvin ohitse. Myös avotuulen leikkauskulmat olivat jotakuinkin optimaaliset. Takana kuitenkin ilmeisesti tuuli hieman paremmin, sillä Aquarius sekä sen peräallolla ratsastanut Lady S tulivat vaarallisen lähellä.
En osaa sanoa sellaista kohtaa, jonka olisimme voineet purjehtia paremmin, suorituksemme oli todennäköisesti tiimimme paras koko kesänä. Nyt edes se ei kuitenkaan riittänyt. Epävirallisten tulosten mukaan rivakassa tuulessa hyvin kulkeva puuhai oli tasoitetussa ajassa seitsemän sekuntia meitä edellä ja takaa surffannut Lady S voitti meidät kahdella sekuntilla, vaikka vetikin ylämerkin selvästi pitkäksi. Rantaaan tullessa vallinnut hyvä fiilis laski hieman, kun tasoitettu tilanne selvisi. Tiukka ja kova kilpailu on toki aina mukavaa, mutta tälläinen tappio kieltämättä harmitti. Pieneksi lohduksi pystyimme kuitenkin lyömään Keon tasoituksissa. Tilanne yhteiskilpailussa on jännitttävä ennen viimeistä starttia. Olemme jaetulla kakkossijalla, vaikka joudumme Nella-projektin johdosta laskemaan lopputuloksiin mukaan yhden nollatuloksen. Tiimimme mielissä kangastelee kuitenkin jo ensi kesän Lightning-kisat, joissa tasoituksia ei tarvita.
Päivän suoritus Villen trcackerin tallentamana.
Tuuli oli sen verran vastaan, että styyralla ei päässyt nousemaan aivan starttilinjan edullisemmalle oikealle poijulle. Otimme tietoisen riskin ja valitsimme lähestymisen yläpuolelta, emme olleet ainoita. Tarkkaillessamme Lady S:ää pääsi Nicole pujahtamaan sisäpuolelle. Poijulla oli ahdasta eikä kankeammin kääntyvä hai mahtunut pujahtamaan pienestä raosta, joka meille olisi riittänyt. Niinpä mekin jouduimme kiertämään Kristiina II:n ulkokautta. Lähdimme siis matkaan myöhässä ja huonoista asemista.Harmitti, mutta itsepä olimme sotkumme keittäneet. Takaa-ajoon lähdettiin siis nöyrin mielin ja hammasta purren.
Havourille nousi suoraan, mutta ajelimme mahdollisimman ylös päästäkemme vapaisiin tuuliin. Pientä lohtua saimme, kun pahasti häiriötä aiheuttanut Kristiina II broachasi ja pääsimme pujahtamaan sen keulan edestä parempiin asemiin.
Havourilta nousi spinnu ja välimatka edessä oleviin alkoi nopeasti kaveta. Väylän punaisella viitalla huomasimme takana olevien jäävän selvästi. Pitkällä lenssillä ohitimme pari venettä ja ajoimme kärjen etumatkaa kiinni. Loistostartin napannut Aquarius alkoi lähestyä perä edellä, mutta etumatkaa oli hieman liikaa. Lopputuloksissa olimme kolmansia häviten 11 sekuntia Aquariukselle sekä selvästi Keolle. Tällä kertaa keskinkertainen lopputulos ei juuri harmittanut, sillä saimme ansiomme mukaan. Tälläisellä startilla on aivan turha odottaa parempaa tulosta.
Tasoituspurjehdus on harvoin tasapuolista, olenkin aina ajatellut tasoituskisoja eräänlaisina purjeveneiden kokoontumisajoina. Ne antavat hyvän syyn lähteä merelle ja porukassa on hauskempaa kuin yksin. Silti usein toistuva itsestä riippumaton takkiin ottaminen alkaa joissain vaiheessa harmittamaan. Kun samalla radalla on aivan eri sarjan veneitä, joutuu pienellä veneellä kärsimään kohtuuttomasti isojen sotkemista tuulista vaikka purjehtisi miten hyvin tahansa.
Kiitos viikonloppua varten treenaavan kevytvenekisaorganisaation, käytössä oli poijiuin merkitty banaanirata. Shiftaileva ja alituiseen voimakkuuttaan vaihteleva tuuli tuli luoteesta, eikä käytössä olevalle rata-alueelle mahtunut kovin pitkää baanaa. Tuulen käännyttyä rata jäi myös selvästi vinoksi, mutta hyvä näinkin.
Tuuli keveni juuri ennen starttia, emmekä kerenneet vaihtaa fokkaa genuaan. Hyvä, että ehdimme linjalle ajoissa. Startti ei ollut paras mahdollinen, mutta pääsimme matkaan kolmansina Humbugin ja Keon jälkeen. Pian kuittasimme Humbugin, mutta Matkalla levittäjälle jäimme nopeamman Belle Maren alle peittoon. Isommat veneet painelivat saamansa puuskan avulla letkassa yläpuolelta ohi. Me emme päässeet kryssimättä edes poijulle. Purjehdimme mielestämme fiksusti ja hyvin, mutta peli oli menetetty neljän ison luokan veneen paskoissa. Keo kerkesi venevauhtinsa turvin alta pois ja meni menojaan jo kaukana edessä kun taas takana vapaammissa tuulissa tulleet pikkuluokan veneet ajoivat rampautettua Emiliaa kiinni.
Avotuulessa vaihdoimme fokan genuaan ja parantelimme hieman asemiamme. Viistolla kryssillä ei isommista pääse millään ohi, joten loppukisa meni jonossa ajeluksi ja hampaiden kiristelyksi. Purjehdus sujui Jessen kanssa hyvin yhteen ja mielestämme suorituksemme olisi ollut vähintäänkin hopean arvoinen. Nyt tulimme maaliin viidentenä, mikä oli myös lopputulos. Meitä häirinneet isot veneet putosivat tasoituksissa taaksemme ja takana tulleet Nicole ja Isabelo kuittasivat tietokonefinaalissa ohi. Nella hyödynsi pitkää vesilinjaansa ja körötteli kaukana edessä häiriöttömissä tuulissa ilman spinnua tasoituksissa kakkoseksi, mikä tuntuu meidän perspektiivistämme katsottuna lähes irvailulta. Hieman ikävän säväyksen jätti myös edellisviikon protestin jälkipelit.
Ensi viikonloppuna onkin sitten Jessen kanssa edessä kevytvekisat litin gasteina. Luvassa on varmasti armotonta, mutta toisaalta myös tasapuolista yksityyppipurjehdusta. Saattaakin olla, että yksi liti jää kisojen päätteksi Kotkaan.
