Kunniakas kakkossija

Emilia sijoittui Kotkan Pursiseuran 125-vuotisjuhlaregatassa kuuman ryhmän kakkoseksi. Otimme Villen kanssa 18 veneen fleetin parhaan startin, mutta jo ennen Varissaarta Vitalita jyräsi vauhdilla alapuolelta ohi. Tämän peräaallossa ratsastimme kotvan matkaa, kunnes Keo, perästä tullut loviisalaivene sekä saaren tyyni pakottivat meidät muuttamaan kurssia. Matkalla Havourille Keo ajatti meitä turhankin ylös, mikä maksoi kallista aikaa, mutta emme toki voineet päästää isompaa venettä tuulenpuolelta ohi. Alhaalla loistavasti pelin avannut Aquarius meni menojaan hyvässä sivutuulessa kenekään häiritsemättä.

Merkillä alkoi tapahtua kummia. Haminan Pinniped broachasi ja menetti kulkuoikeuden, mutta laski takaisin viitalle plokaten meidät pahan kerran. Keo livahti hässäkän ohi ja edessä menevät lisäsivät etumatkaansa kiitäen. Väylän suuntainen vesilinja-ajelu oli meille katkeraa myrkkyä isompien ollessa selvässä etulyöntiasemassa fokalla varustettuun Emiliaan nähden. Skuutit tukevasti lukoissa nämä köröttelivät vauhteja, joista me saatoimme vain uneksia.

Avotuulella koko porukka purjehti jostain syystä kohti allonmurtajaa yrittämättäkään nostaa spinnua ajoissa. Otimme omamme ja kipusimme helposti tällä lyhyellä legillä pari sijaa ylöspäin. Tämä vaati vain spinnun nostamisen heti merkiltä sekä yhden ylimääräisen jiipin. Vitalita oli jo mennyt menojaan, nyt ei auttanut enää vauhti eikä kertoimet, ei edes hammasten kiristely. Keon perässä pystyimme sentään joten kuten roikkumaan.

Toisella kierroksella Havourilta Lellerille oli reipas, mutta shiftaileva ja vino kryssi. Nostavat tarkasti keräillen saimme noukittua muutaman edellä lähteneen luokan veneen ja onnistuimme karistamaan tähän saakka hyvin purjehtineen Aquariuksen kannoiltamme. Myös Haminan Pinniped  ja Loviisan Sommarstad jäivät viimein selvästi taakse.

Koko kisassa pelkäsimme eniten Lellerin poijulta alkavaa pitkää sivutuuliosuutta. Olimme startissa valinneet keulalle fokan, joka oli kaksin purjehdittaessa ainoa oikea ratkaisu valiitsevaan keliin. Sivutuulessa sen kanssa meillä ei olisi ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia. Tuuli oli kuitenkin onneksi auennut juuri sen verran, että tämä legi oli varsin helposti kahteenkin mieheen spinnulla ajeltavissa. Vain kerran oli Emilia lähellä lähteä lapasesta. Keo paineli sitkeästi hieman edellä ja välimatka Vitalitaan alkoi mukavasti lyhetä. Heille spinnu oli liikaa tällä tiukalla slöörillä. Välillä ehdimme jo toivoa, että kirimme riittäisi, mutta matka loppui tällä kertaa auttamatta kesken.

Tulimme maaliin melko pian Keon jälkeen ja voitimme tämän puolellatoista minuutilla. Keon kanssa samalla kertoimella purjehtivaan Vitalitaan ero oli niin pitkä, että tietokonekaan ei meitä enää armahtanut. Kakkossijaan oli siis tyytyminen. Parempaan meillä ei näillä näkymin tunnu olevan realistisia mahdollisuuksia, ei edes hyvälläkään purjehduksella. Tällä hetkellä piikkipaikan lunastaminen Emilialla onnistuu vain tuurilla tai sitten edellä menevien on sorruttava karkeisiin virheisiin. Hieman lohtua himmeämpään mitaliin tuo tulosluettelo, jonka mukaan tällä purjehduksella olimme lasketuissa ajoissa koko 33 veneen ryhmän toiseksi nopein, mikäli tälläisessä vertailussa ylipäätänsä on jotain järkeä. Olisikohan kuitenkin pikkuhiljaa aika jo luopua hieman arvolatautuneesta pikkuluokka nimityksestä? Asiaan perehtymättömälle syntyy helposti vääränlainen vaikutelma kilpailun luonteesta. Eihän tasoitusjärjestelmäkään suoranaisesti edes perustu kaluston kokoon.

No nyt!

Viimeinkin tärppäsi. Elokuun viimeisen Veleiro-Cupin neljä kärkisijaa jaettiin muutaman sekunnin marginaalein. Emilia löytyi kuin löytyikin ykkössijalta. Jenni oli lähtenyt merelle pitkän tauon jälkeen, nyt apu olikin todella tarpeen. Ennen lähtöä mietimme valintaa fokan ja genuan välillä. Päädyimme genuaan, tämä oli oikea ratkaisu. Kolmen hengen voimin vene pysyi kohtuullisen suorassa tuulimittarin näyttäessä puuskissa 17 solmua apparenttia vaikka tämä onkin pulskan Emilian ehdoton yläraja.

Startti oli korkeintaan kohtalainen, mutta sentään oikeasta kohdasta linjaa. Melko hyvin pystyimme kuitenkin irrottautumaan muista ja löytämään ne harvat vapaan tuulen kaistaleet, mitä käytettävissä oli. Havourin kulmalle kärkipään veneet saapuivat LYS-luvun mukaisessa järjestyksessä melko pienin välein. Tiesimme tässä olevan mahdollisuutemme. Avotuulessa Emilia kulki kohtuullisen hyvin ja Keon sekä Vitalitan välienselvittely vain paranteli osakkeitamme.

Taistelu oli todella tiukkaa. Merkillä jouduimme antamaan tilaa styyralla tulleelle Keolle, mutta pääsimme kuittaamaan takaisin heti tämän jälkeen nostamalla ärhäkästi. Kun vielä edellä menneellä Vitalitalla oli vaikeuksia spinnun fallin kanssa, onnistuimme alamerkin jälkeen ohittamaan molemmat kilpakumppanimme. Laskimme aikamme riittävän Humbugiin, mutta perässä tuleva Lady S oli pelottavan lähellä sekä edellä pinkova Kasipallo turhankin pitkällä. Veikkasimme itse kakkostilaa Kasipallon jälkeen, mutta tietokone armahti Emilian tällä kertaa näyttäen meidän olleen yhdeksän sekuntia nopeampi. Niin tuuliltaan kuin tapahtumiltaankin tämä oli monen kilpailijan mielestä paras ja jännittävin viikkokisa pitkiin aikoihin. Tästä asiasta meidän on helppo olla samaa mieltä.

Kuin puusuksilla hiihtäisi...

Olo on kuin Juha Miedolla Falunissa 1974 Ruotsin Magnussonin viedessä uusilla vermeillään MM voiton puusuksilla hiihtävän Kurikan Jätin lempikelillä. Kaupungin paksuimmilla patjoilla varusteltu Emilia ei oikein tahdo pysyä nopeampien kisaveneiden vauhdissa, ei edes tasoitetussa ajassa. Tasoituspurjehduksen luonteeseenhan olennaisesti kuuluu, että vika on aina jossain muualla. Oma menestys tulee tietenkin puhtaasti purjehduksellisilla ansioilla, muiden menestys taas edullisilla kertoimilla. Kun tähän lisätään vielä tuulensuunnan ennakoimattomat muutokset ja puhdas tuuri on loputon soppa valmis.

Sen verran hitaasta veneestä on kuitenkin käytännössä haittaa, että oma purjehdus täytyy mitoittaa muiden ratkaisujen mukaan ja suunniteltua reittiä pääsee harvoin hyödyntämään, kun vapaita tuulia täytyy haeskella hevon kuusesta nopeampien ehtiessä aina ensin apajille. Emiliahan on kärkipään veneistä selvästi muita hitaampi ja koko fleetistäkin puolenvälin hitaammalla puolen. Sellaisen ajan purjehtiminen että tietokonefinaali armahtaisi, teettää siis meillä kovasti töitä. Tällä kertaa toisen kryssin reitinvalinta tökki hieman, muuten purjehdimme Villen kanssa jälleen kerran erittäin hyvän ja ehyen kisan. Tällä kertaa se riitti nippa nappa kolmanteen sijaan. Hyvä näinkin!

Tulevana viikonloppuna jätämme turhat spekulaatiot ja purjehdimme Turnipsilla liti-rankingit kotivesillä. Harmi vain, että tuuliennuste on kovin heikko. Myönnämme suoraan, että kevyen tuulen purjehduksessa meillä on vielä opeteltavaa. Lähdemme silti tavoittelemaan kärkipään sijoituksia ja rankingin kokonaiskilpailun kolmatta sijaa.

Hyvältä maistuu

Jessen uusittu Vitalita on tykki kevyen ja keskituulen kryssillä, siinä on Emiliaa kapampi vesilinja ja enemmän purjeita. Koko päivän oli puhkunut reippaasti ja kuuropilvien mukana oli tullut kunnon puuskia. Taivas oli nytkin tummien pilvien täplittämä, mutta ennen starttia tuuli oli niin hiljainen, että vaihdoimme fokan genuaan. Tämää oli oikea ratkaisu.

Olimme mielestämme hyvin linjalla, mutta niin tuntui olevan moni muukin. Pääsimme kuitenkin kohtalaisesti irti pääjoukosta, mutta Vitalita ja Kasipallo vetivat ylempänä pidemmän korren. Fokalla matkaan lähtenyt Keo yritti paaran päästä spinnulla, mutta joutui antautumaan tuulikulman ollessa liian tiukka. Meidän spinnumme ei noussut heti Havourilta vaan vasta sivutuuliosuuden puolivälissä.

Väylällä ajettaessa tuuli vaihteli niin voimakkuudeltaan kuin suunnaltaankin. Meillä oli paraatipaikka seurata sekä edessä, että takana olevia. Näistä saimme tärkeää informaatiota, jonka turvin purjehdimme Vitalitaa kiinni. Alamerkillä oli tulla hässäkkää, kun alasotossa spinnun skuutti oli sykkyrällä, mutta selvitimme kuitenkin niin solmun kuin tilanteenkin kunnialla. Muutenkin purjehdus kaksistaan Villen kanssa sujui taas varsin mallikelpoisesti.

Pikkuliisalle kryssittäessä tumma pilvi vyöryi sopivasti luoteesta. Tämän laidasta saimme sopivan puuskan ja noston, jonka turvin ajoimme välimatkaa edessä meneviin kiinni. Hävisimme maalissa Vitalitalle selvästi, mutta neljänkymmenen sekunnin aikaero riitti tällä kertaa Emilaille voittoon kuuden sekunnin turvin. Täytyy myöntää, että maistui makealle:)

Vauhti ei vain riitä

Veleiro-cupissa 8.8. purjehdimme Villen ja Juhon kanssa hyvän ja eheän suorituksen. Niin ovat veneet erilaisia, että näissä keveissä olosuhteissa Emilialla ei ollut mitään mahdollisuuksia haastaa itseään nopeampia, kevyempiä ja suuremmalla purjepinta-alalla varustettuja veneitä. Voiton vei Vitalita ja toiseksi sijoittui Kasipallo. Emila jätettiin tylysti kolmanneksi. Kestovastustustaja Keo oli toimitsijan roolissa.

Tiukkaa vääntöä

Jessen saatua Vitalitan kisakuntoon, on paikalliskisoihin tullut uutta mielenkiintoa. Kun vielä Humbugin vauhti varsinkin kevyellä kelillä on koko ajan lisääntynyt, kärjessä alkaa olla nykyisin tungosta. Kisaamisen kannalta tämä on ainoastaan positiivinen asia. Emilian kohdalla asetelmia vaikeuttaa sen, että olemme kärkiporukasta niin mittaluvun valossa, kuin konkreettisestikin selvästi hitain vene. Vapaisiin tuuliin pääseminen vaikeutuu ja ratkaisun avaimet ovat yleensä muilla. Aina ei riitä hyväkäään purjehdus. Tästä oli elokuun ensimmäinen torstai taas oiva esimerkki. Kovin paljoa parantamisen varaa ei jäänyt, mutta silti jäimme niukasti neljänsiksi. Vitalitan ilmiömäistä kevyen tuulen vauhtia ei kukaan oikein pystynyt haaastamaan, mutta taistelu sijoista 2-4 oli sekuntupeliä. Eroa Keoon jäi vaivaiset kuusi sekuntia.

Takakaiteessa oli jälleen GoPro tallentamassa kisasuoritusta.