Veleiro-cup 2013 on ratkennut. Emilia kirkasti viimevuotisen kakkossijan voittamalla tämän vuoden sarjan. Nämä seuran epävirallisiksi mestaruusmittelöiksi muodostuneet viikkokisat ovat viime vuosina koonneet mukavasti veneitä lähtöviivalle. Vuosi vuodelta kilpailu on myös ilahduttavasti kiristynyt. Yksittäisessä kilpailussa tai startissa saattavat olosuhteet suosia jotain tiettyä venetyyppiä, mutta pitkässä sarjassa onnen ja sattuman vaikutus pienenee ja tasaisuus on valttia. Juuri tasaisuudella Emilia nappasikin tällä kertaa voiton Vitalitan, Keon, Kasipallon ja Humbugin keulan edestä. Emilian sarja tämän vuoden kisoissa oli DNC, DNC,1,1,2,4,4,3,1,3,1,4,2,4,3. Tämä kertonee jotain sekä veneen että miehistön suorituskyvystä. Voitot ovat olleet työn takana, mutta toisaalta kertaakaan ei ole täytynyt hävetä purjehdusta ja tietokonefinaalia on voinut kuunnella rannassa pystypäin. Juuri jälkipelit Meriniemessä tai Laiturin terassilla ovatkin varmasti yksi tämän kisasarjan suosion salaisuuksista. Muita tärkeitä tekijöitä ovat lyhyt matka radalle sekä arki-illalle sopivan mittainen purjehdustuokio.
Viimeiseen osakilpailuun starttasimme hiljaisella vauhdilla hieman liian läheltä rantaa. Jäimme aluksi tyyneen ja Humbug livahti vauhdilla ohi. Kun tuuli pian kuoli alhaaltakin, säilytimme kuitenkin kohtuullisen alkuasetelman Keon ja Vitalitan suhteen. Havourilta lehahti sininen spinnu mastoon, mutta pian se oli jo laskettava. Väylän reunaa höyläsimme pelkän genuan voimin Tilaisuutemme iskuun koitti lyhyellä kryssillä kohti Pikkuliisaa. Yksi oikein otettu shifti ja olimme aivan Vitalitan ja Humbugin kannassa eikä Keokaan mennyt enää kovin kaukana. Lopputuloksissa ohitimmekin nämä kaikki, mutta emme mahtaneet mitään omia latujaan purjehtineelle Nellalle emmekä Nicolelle. Kolmas sija ja yksitoista pistettä tästä startista toi meille yhden lisäpisteen kokonaiskisassa, johon tänä vuonna laskettiin poikkeuksellisesti ainoastaan yhdeksän purjehdusta, Sääntöjen mukaan yhteistuloksista saa laskea pois viisi huonointa tulosta. Parempi sanamuoto kenties olisi, että yhteistulokseen huomioidaan kymmenen parasta osapurjehdusta. Pistelasku kaipaisi ehkä muutenkin pientä remonttia seuraavaksi kaudeksi.
Olen omistanut Emilian nyt 12 vuotta. Torstaikisoja sillä on purjehdittu vuodesta 2005 lähtien. Se on täysin luokkasääntöjen mukainen raskaassa retkivarustuksessa oleva vakiovene. Vuodesta 2007 olemme Villen kanssa purjehtineet täyden, tai lähes täyden viikkokisasarjan. Veneen optimoinnin sijasta olemme pyrkineet kehittämään purjehdustaitojamme. Sijoituksemme vuosina 2007-2013 ovat olleet 1,2,1,1,2,2,1. Peli on monesti ollut uskomattoman tiukkaa sekä yhteispisteissä että osakilpailuissa. Kuluneena kesänä kärkisijat on jaettu lähes poikkeuksetta sekuntipelillä. Viimeisessä osakilpailussa sijat 2-7 mahtuivat minuutin sisään.Tänä vuonna tuulet olivat etupäässä heikkoja ja purjehdimmekin monta starttia kahdestaan. Vakiomiehistön Timo Markkanen, Ville Vuolahti lisäksi gasteina Emiliassa Veleiro-cupissa ovat vierailleet Jesse Hjelt, Juho Kirvesniemi, Julius Vainikkala, Jenni Vuolahti ja Olli Laitinen. Suuret kiitokset teille kaikille!
Kesä alkaa olla jo takana, mutta Karvalakkikisa odottaa vielä. Sen myötä nähdään, mikä on Emilian konaissijoitus Pro Sailor LYS-rankingissa. Tällä hetkellä olemme siinä kolmantena. Köliveneiden noustua talvehtimaan Team Turnipsi jatkanee vielä purjeiden paukuttelua syyspuhureissa.
torstai 26. syyskuuta 2013
sunnuntai 22. syyskuuta 2013
Vaisut festit
Oktoberfest Pitkäluodossa jäi tänä vuonna varsin vaimeaksi tapahtumaksi. Veneitäkään ei ollut paikalla kuin reilut parikymmentä. Aiempien vuosien riehakas tunnelma oli poissa ja illanvietto sujui seesteisen rauhallisesti. Vaimeissa tunnelmissa sujui itse purjehduskin. Sää oli kilpailun aikana harmaa ja välillä satoi hieman. Tuulta oli kuitenkin onneksi luvattua enemmän, se tuli vain väärästä suunnasta. Emilia oli matkassa erityismiehityksellä. Villen painaessa töitä gasteina häärivät Kirvesniemen Juho ja Vanhalan Janne.
Noin viiden metrin etelätuulessa köröteltiin jonossa yhä tiukkenevaa sivuvastaista Rankin eteläkäjen tasalla olevalle pohjoispoijulle, missä tehtiin venda ja jatkettiin köröttelyä oikealla halssilla Kivikarin ohi Piritovalle. Ainoa merkittävä tapahtuma kohdallamme oli kun Emilia, Vitalita ja Bonita sattuivat rinta rinnan Varissaaren pläkään. Emilia voitti tyynen vyöhykkeen jälkeisessä kiihdytyksessä fokalla matkaan lähteneen Vitalitan ja selvästi raskaamman Bonitan. Vitalita toki rynni vauhdillaan myöhemmin ohi ja meni menojaan. Ohittamisen edellytykset olisivat olleet myös meitä nopeammalla, mutta neljä pykälää pienemmällä luvulla purjehtineella Slenderillä. He tyytyivät kuitenkin nöyrästi ajelemaan häiriintyneissä tuulissa ja pysyivät kiltisti Emilian takana.
Vallitseviin olosuhteisiin nähden Lellerin salmesta kulkenut B-rata olisi ollut huomattavasti parempi vaihtoehto. Valitettavasti tätä ei vain ennalta pystynyt näkemään. Näin kisaan olisi saatu edes kohtuullinen kryssiosuus. Nyt ainoaksi mielenkiintoiseksi pätkäksi muodostui lyhyt kryssi Piritovalta maaliin. Tälläinen jonossa matkustaminen on kaukana varsinaisesta kilpapurjehduksesta. Nyt leikki ratkaistiin lähinnä veneen ominaisuuksien sekä mittaluvun perusteella. Kun kaiken kukkaraksi osa veneistä oli ilmoittautunut kisaan ilman spinnua, oli kisojen ureheilullinen anti sangen vähäinen. Ymmärrän kyllä, että perhemiehistöllä purjehtiva 40 jalkainen on leikissä mukana vajaalla purjekerralla. Mielestäni ilman spinnua ilmoittautuminen pitäisi kuitenkin rajoittaa koskemaan ainoastaan sulkeutuvia ratoja. Mikäli joku menestyy jättämällä spinnun pois kikkailtuaan säänöillä, pidän moista moraalittomana touhuna. Moraalin rajoja koetellaan toki myös tuunattessa veneistä mahdollisimman nopeita.
Kilpailun maalin löytäminen oli tällä kerta erittäin hankalaa. Ordereissa mainittua itäviittaa ei näkynyt ajoissa luodon takaa ja maihin kiinnitetyn maalialuksen sijainti yllätti täysin. Sitä oli liki mahdotonta havaita kalliota vasten. Joiltain veneiltä jäi maali kokonaan löytämättä. Slender voitti pelin selvästi ja Vitalita oli yhtä selvästi toinen, meille jäi tässä kokoontumisajossa kolmas sija. Hieman turhauttavaltahan tälläinen tuntuu. Sää perillä Pitkäluodossa oli onneksi hyvä ja yö lämmin, ei häirinnyt, vaikka Wallaksesta loppui valopetrooli aamu viideltä. Sunnuntaina kotiin palatessa olikin sitten lähes ihanteellinen purjehdussää ja muutenkin satumaisen komea keli. Gastit hoitelivat purjehduksen ja minä nautin auringosta ja tuulesta. Leikkimielistä kisaakin käytiin Bonitan kanssa. Retonpaasin kohdalla taaksepäin vilkaissut Janne huomasi Haapasaariston suunnassa trombin. Kameraa ei tietenkään ehditty hakemaan. Sääli, että hieno kesä alkaa vääjäämättömästi kääntyä kohti loppua. Vielä on kuitenkin pari starttia jäljellä.
Noin viiden metrin etelätuulessa köröteltiin jonossa yhä tiukkenevaa sivuvastaista Rankin eteläkäjen tasalla olevalle pohjoispoijulle, missä tehtiin venda ja jatkettiin köröttelyä oikealla halssilla Kivikarin ohi Piritovalle. Ainoa merkittävä tapahtuma kohdallamme oli kun Emilia, Vitalita ja Bonita sattuivat rinta rinnan Varissaaren pläkään. Emilia voitti tyynen vyöhykkeen jälkeisessä kiihdytyksessä fokalla matkaan lähteneen Vitalitan ja selvästi raskaamman Bonitan. Vitalita toki rynni vauhdillaan myöhemmin ohi ja meni menojaan. Ohittamisen edellytykset olisivat olleet myös meitä nopeammalla, mutta neljä pykälää pienemmällä luvulla purjehtineella Slenderillä. He tyytyivät kuitenkin nöyrästi ajelemaan häiriintyneissä tuulissa ja pysyivät kiltisti Emilian takana.
Vallitseviin olosuhteisiin nähden Lellerin salmesta kulkenut B-rata olisi ollut huomattavasti parempi vaihtoehto. Valitettavasti tätä ei vain ennalta pystynyt näkemään. Näin kisaan olisi saatu edes kohtuullinen kryssiosuus. Nyt ainoaksi mielenkiintoiseksi pätkäksi muodostui lyhyt kryssi Piritovalta maaliin. Tälläinen jonossa matkustaminen on kaukana varsinaisesta kilpapurjehduksesta. Nyt leikki ratkaistiin lähinnä veneen ominaisuuksien sekä mittaluvun perusteella. Kun kaiken kukkaraksi osa veneistä oli ilmoittautunut kisaan ilman spinnua, oli kisojen ureheilullinen anti sangen vähäinen. Ymmärrän kyllä, että perhemiehistöllä purjehtiva 40 jalkainen on leikissä mukana vajaalla purjekerralla. Mielestäni ilman spinnua ilmoittautuminen pitäisi kuitenkin rajoittaa koskemaan ainoastaan sulkeutuvia ratoja. Mikäli joku menestyy jättämällä spinnun pois kikkailtuaan säänöillä, pidän moista moraalittomana touhuna. Moraalin rajoja koetellaan toki myös tuunattessa veneistä mahdollisimman nopeita.
Kilpailun maalin löytäminen oli tällä kerta erittäin hankalaa. Ordereissa mainittua itäviittaa ei näkynyt ajoissa luodon takaa ja maihin kiinnitetyn maalialuksen sijainti yllätti täysin. Sitä oli liki mahdotonta havaita kalliota vasten. Joiltain veneiltä jäi maali kokonaan löytämättä. Slender voitti pelin selvästi ja Vitalita oli yhtä selvästi toinen, meille jäi tässä kokoontumisajossa kolmas sija. Hieman turhauttavaltahan tälläinen tuntuu. Sää perillä Pitkäluodossa oli onneksi hyvä ja yö lämmin, ei häirinnyt, vaikka Wallaksesta loppui valopetrooli aamu viideltä. Sunnuntaina kotiin palatessa olikin sitten lähes ihanteellinen purjehdussää ja muutenkin satumaisen komea keli. Gastit hoitelivat purjehduksen ja minä nautin auringosta ja tuulesta. Leikkimielistä kisaakin käytiin Bonitan kanssa. Retonpaasin kohdalla taaksepäin vilkaissut Janne huomasi Haapasaariston suunnassa trombin. Kameraa ei tietenkään ehditty hakemaan. Sääli, että hieno kesä alkaa vääjäämättömästi kääntyä kohti loppua. Vielä on kuitenkin pari starttia jäljellä.
torstai 19. syyskuuta 2013
Nopea kierros
Ennen starttia keskustelimme Villen ja Kirvesniemen Juhon kanssa, että nyt ei mikään pidättele Nicolea ja Nellaa. Kävi juuri näin. Nella kiersi reitin lähestulkoon ennätysajassa ja Nicole voitti koko kisan tasoituksissa. Myös Keon vauhdin odotettiin olevan vahva. Meidän pahimmat kilpailijamme kokonaispisteitä silmällä pitäen olivat kuitenkin Vitalita ja Kasipallo, joiden kisavauhti päivän kelissä oli etukäteen arvoitus. Emilialle pitkät sivutuuliosuudet ovat painajainen, vesilinja ei yksinkertaisesti riitä.
Kisasta odotettiin mukavasta noin yhdeksän metrin itätuulesta huolimatta tylsää jonossa köröttelyä. Toisin kuitenkin onneksi kävi, tapahtumia riitti. Kohtalaisen startin jälkeen Aquarius ja Keo pyrkivät yläpuolelta ohi. Tämä pakotti meitä puolustautumaan ja purjehtimaan aivan liian ylös Vaakun tyyneen. Pelin hengen ajoissa haistanut Humbug suuntasi ajoissa alas ja voitti pelin. Me köröttelimme isompien peräaallossa fleetin häntäjoukossa Havourin viitalle. Tiukkoja tilanteita sattui niin Vaakun kuin Havourinkin rannassa sekä kääntömerkillä. Homma sujui pienistä marginaaleista huolimatta kaikin puolin tyylikkäästi.
Lyhyt kryssi aallottomiossa olosuhteissa oli meille herkkua. Sen aikana pääsimme kohtalaisen vapaisiin tuuliin ja saimme itsemme kinnattua takaisin taistoon. Väylää pitkin ajeltiin tappavan tylsä strekki punaiselle jääpojulle. Kaikki kynnelle kykenevät ottivat kiinni, vetivät kaulaa tai purjehtivat ohi, vesilija kun ei edelleenkään riitä. Ei auttanut, vaikka laidalla oli painoakin normaalia enemmän. Emilia on moneen muuhun kilpailijaan verrattuna varsin tasainen vene. Missään olosuhteissa se ei ole erityisen nopea, mutta ei toisaalta aivan toivottoman hidaskaan. Parhaat osuudet ovat kevyet kelit sekä vauhdikkaat surffipätkät. Reilummat kryssit eivät sille oikein sovi, mutta hyvä nousukulma kompensoi hieman huonoa vauhtia. Spinnuttomat sivutuulet ja olosuhteet, joissa vesilinjasta on hyötyä ovat yksinkertaisesti myrkkyä.
Viimeisen lyhyen lenssin olimme arvioineet väärin ja spinnurensselit olivat väärällä puolella. Nopeasti ne siirtyivät kuitenkin paikoilleen ja pallokas saatiin vetoon. Jonkun verran aikaa paloi silti hukkaan. Aluksi meidän oli tarkoitus jiipata ja yrittää spinnulla maaliin. Vitalitan näyttävä broachi sai meidät kuitenkin toisiin aatteisiin. Spinnu otettiin ajoissa alas ja maaliin tultiin fokalla. Lopuutuloksissa neljäs sija oli aivan kohtalainen näissä olosuhteissa. Keon vaisu panos hieman yllätti ja Kasipallo jäi selvästi taaksemme. Vitalitakaan ei pystynyt kirimään meitä yhteispisteissä kiinni, joten ennen viimeistä osakilpailua asemamme näyttää melko hyvältä.
Kisasta odotettiin mukavasta noin yhdeksän metrin itätuulesta huolimatta tylsää jonossa köröttelyä. Toisin kuitenkin onneksi kävi, tapahtumia riitti. Kohtalaisen startin jälkeen Aquarius ja Keo pyrkivät yläpuolelta ohi. Tämä pakotti meitä puolustautumaan ja purjehtimaan aivan liian ylös Vaakun tyyneen. Pelin hengen ajoissa haistanut Humbug suuntasi ajoissa alas ja voitti pelin. Me köröttelimme isompien peräaallossa fleetin häntäjoukossa Havourin viitalle. Tiukkoja tilanteita sattui niin Vaakun kuin Havourinkin rannassa sekä kääntömerkillä. Homma sujui pienistä marginaaleista huolimatta kaikin puolin tyylikkäästi.
Lyhyt kryssi aallottomiossa olosuhteissa oli meille herkkua. Sen aikana pääsimme kohtalaisen vapaisiin tuuliin ja saimme itsemme kinnattua takaisin taistoon. Väylää pitkin ajeltiin tappavan tylsä strekki punaiselle jääpojulle. Kaikki kynnelle kykenevät ottivat kiinni, vetivät kaulaa tai purjehtivat ohi, vesilija kun ei edelleenkään riitä. Ei auttanut, vaikka laidalla oli painoakin normaalia enemmän. Emilia on moneen muuhun kilpailijaan verrattuna varsin tasainen vene. Missään olosuhteissa se ei ole erityisen nopea, mutta ei toisaalta aivan toivottoman hidaskaan. Parhaat osuudet ovat kevyet kelit sekä vauhdikkaat surffipätkät. Reilummat kryssit eivät sille oikein sovi, mutta hyvä nousukulma kompensoi hieman huonoa vauhtia. Spinnuttomat sivutuulet ja olosuhteet, joissa vesilinjasta on hyötyä ovat yksinkertaisesti myrkkyä.
Viimeisen lyhyen lenssin olimme arvioineet väärin ja spinnurensselit olivat väärällä puolella. Nopeasti ne siirtyivät kuitenkin paikoilleen ja pallokas saatiin vetoon. Jonkun verran aikaa paloi silti hukkaan. Aluksi meidän oli tarkoitus jiipata ja yrittää spinnulla maaliin. Vitalitan näyttävä broachi sai meidät kuitenkin toisiin aatteisiin. Spinnu otettiin ajoissa alas ja maaliin tultiin fokalla. Lopuutuloksissa neljäs sija oli aivan kohtalainen näissä olosuhteissa. Keon vaisu panos hieman yllätti ja Kasipallo jäi selvästi taaksemme. Vitalitakaan ei pystynyt kirimään meitä yhteispisteissä kiinni, joten ennen viimeistä osakilpailua asemamme näyttää melko hyvältä.
torstai 12. syyskuuta 2013
Ei huono
Tämänkertainen Veleiro-cup käytiin 17 veneen kesken parin metrin etelätuulessa. Tuuli shiftasi hetki ennen starttia mahdollistaen melko hyvän kryssin Havourin viitalle. Emilia otti kelpo startin, mutta joutui pian tuttuun tapaan väistelemään isompia ja nopeampia, jolloin oma purjehdus hankaloitui. Heittäessämme pois Nellan pakeista ajauduimme turhan lähelle Varissaaren plägää. Tuulen heikkenemistä kompensoi kuitenkin oikein menneet shiftit, mutta Keo ja Humbug oli pakko laskea ohi. Varissaaren ohitettuamme pääsimme jonkin aikaa purjehtimaan vapaammissa tuulissa, mutta Havourin viitan jälkeen oli joku koko ajan taas päällä häiritsemässä.
Spinnupätkällä Vitalitalla oli vaikeuksia Nellan ohittamisessa ja koko muu porukka Keoa lukuun ottamatta ajoi Kasipallon imussa käsittämättömän ylös. Spinaakkeriveneelle suora linja poijulle tarjosi lähes optimi leikkauskulman. Emilia ottikin maltillisella purjehduksella edellä menijöitä hieman kiinni. Loppumatka sitten jänskättiin kuinka isoiksi välimatkaerot ajassa mitattuna kasvavat. Tuulikin hiljeni pelottavasti.
Tällä kertaa kävi melko hyvin, sijoituimme kakkosiksi. Kokonaiskilpailun kannalta pahimmiksi vastustajiksi arvioidut Kasipallo, Humbug ja Keo jäivät kaikki Emilian taakse. Vitalita vei tuttuun tyylin voiton, tosin tällä kertaa vain kolmen sekunnin turvin. Asemamme kokonaiskilpailussa helpottui hieman. Pisteenlaskusysteemin yksinkertaisuudesta johtuen jokainen osakilpailu on aivan eri arvoinen. Syksyn kisat tuottavat kesän startteja huomattavasti paremmat pisteet. Olen vuosia turhaan yrittänyt herätellä keskustelua oikeudenmukaisemmasta pisteenlaskusta, jossa voitosta saisi aina vakiopisteet. Nyt peli on auttamatta menetetty, mikäli joku syksyn kisoista jää väliin vaikkapa työesteen tai sairauden takia. Kisa kärjessä jatkuu tiukkana.
Spinnupätkällä Vitalitalla oli vaikeuksia Nellan ohittamisessa ja koko muu porukka Keoa lukuun ottamatta ajoi Kasipallon imussa käsittämättömän ylös. Spinaakkeriveneelle suora linja poijulle tarjosi lähes optimi leikkauskulman. Emilia ottikin maltillisella purjehduksella edellä menijöitä hieman kiinni. Loppumatka sitten jänskättiin kuinka isoiksi välimatkaerot ajassa mitattuna kasvavat. Tuulikin hiljeni pelottavasti.
Tällä kertaa kävi melko hyvin, sijoituimme kakkosiksi. Kokonaiskilpailun kannalta pahimmiksi vastustajiksi arvioidut Kasipallo, Humbug ja Keo jäivät kaikki Emilian taakse. Vitalita vei tuttuun tyylin voiton, tosin tällä kertaa vain kolmen sekunnin turvin. Asemamme kokonaiskilpailussa helpottui hieman. Pisteenlaskusysteemin yksinkertaisuudesta johtuen jokainen osakilpailu on aivan eri arvoinen. Syksyn kisat tuottavat kesän startteja huomattavasti paremmat pisteet. Olen vuosia turhaan yrittänyt herätellä keskustelua oikeudenmukaisemmasta pisteenlaskusta, jossa voitosta saisi aina vakiopisteet. Nyt peli on auttamatta menetetty, mikäli joku syksyn kisoista jää väliin vaikkapa työesteen tai sairauden takia. Kisa kärjessä jatkuu tiukkana.
torstai 5. syyskuuta 2013
Jänskää peliä
Veleiro-cupia on jäljellä vielä kolme osakilpailua. Kisa kärjessä on ennätystasaista. Tämänkertainen neljänneksi viimeinen startti purjehdittiin normaalia pidemmällä Lellerin poijun kautta kulkevalla radalla. Tämä takasi pitkät sivutuuliosuudet, jotka hyödyttivät suurilla genaakkereilla purjehtivia veneitä. Kasipallon ja Keon haastamiseen ei oikein ollut mahdollisuuksia. Vitalita taas kulkee niin kovaa joka suuntaan, että sillekään ei oikein mitään voi. Ainoa voitettavissa oleva kärkivene oli siis Humbug, joka joutuikin jo toistamiseen antautumaan Emilialle aivan mitättömän pienellä erolla.
Villen lomaillessa länsinaapurissa gastiksi oli lupautunut junnukoutsi Olli Laitinen. Homma toimi Jolla-Ollin kanssa varsin hyvin. Startissa pienellä riskillä hyvän lähdön ottanut Humbug pääsi heti niskan päälle jättäen Emilian pian paskoihin. Pois vendaaminenkaan ei heti onnistunut, sillä melkoisella rökälestartilla avannnut Vitalita oli jo ehtinyt heittää paaralle ensin. Aina Katariinan kärkeen asti oli joku isompi niskan päällä ja Emilian oli vendattava yhä uudestaan ja uudestaan päästäkseen vapaisiin tuuliin. Omasta purjehduksesta ei tahtonut tulla oikein mitään. Hieman terävämmällä startilla alkutaival olisi ollut huomattavasti helpompi ja olisimme kenties pysyneet paremmin kärkiveneiden kyydissä.
Havourilta alkoi maallin asti jatkunut suora ajelu, jossa nopeampia oli mahdoton haastaa. Lellerille mentiin ilman spinnua. Genaakkeriveneet kulkivat legin omia vauhtejaan. Takaisin päin tullessa spinnut nousivat pienellä viiveellä. Tässä olimme Humbugia särmempiä ja voitimme tarvittavat sekunnit itsellemme. Kisan vei Vitalita, toinen oli Kasipallo ja kolmas Keo. Olosuhteisiin nähden neljäs sijakin alkoi lopulta tuntua melkein voitolta. Pistetilanne on niin tasainen, että melkein mikä vain on vielä mahdollista. Toivottavasti viimeisiin osakilpailuihin saadaan selkeää kryssiä ja hyvää spinnuttelua.
Villen lomaillessa länsinaapurissa gastiksi oli lupautunut junnukoutsi Olli Laitinen. Homma toimi Jolla-Ollin kanssa varsin hyvin. Startissa pienellä riskillä hyvän lähdön ottanut Humbug pääsi heti niskan päälle jättäen Emilian pian paskoihin. Pois vendaaminenkaan ei heti onnistunut, sillä melkoisella rökälestartilla avannnut Vitalita oli jo ehtinyt heittää paaralle ensin. Aina Katariinan kärkeen asti oli joku isompi niskan päällä ja Emilian oli vendattava yhä uudestaan ja uudestaan päästäkseen vapaisiin tuuliin. Omasta purjehduksesta ei tahtonut tulla oikein mitään. Hieman terävämmällä startilla alkutaival olisi ollut huomattavasti helpompi ja olisimme kenties pysyneet paremmin kärkiveneiden kyydissä.
Havourilta alkoi maallin asti jatkunut suora ajelu, jossa nopeampia oli mahdoton haastaa. Lellerille mentiin ilman spinnua. Genaakkeriveneet kulkivat legin omia vauhtejaan. Takaisin päin tullessa spinnut nousivat pienellä viiveellä. Tässä olimme Humbugia särmempiä ja voitimme tarvittavat sekunnit itsellemme. Kisan vei Vitalita, toinen oli Kasipallo ja kolmas Keo. Olosuhteisiin nähden neljäs sijakin alkoi lopulta tuntua melkein voitolta. Pistetilanne on niin tasainen, että melkein mikä vain on vielä mahdollista. Toivottavasti viimeisiin osakilpailuihin saadaan selkeää kryssiä ja hyvää spinnuttelua.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)