Veleiro-cup 12.6.

Tuttu meno jatkui tämän viikon Veleiro-cupissa.  Linjalle asettautui 14 venettä, joista kymmenen osallistui kisa- ja neljä clubiluokkaan. Tuuli oli lähes toisinto viikon takaisesta, tosin aavistuksen verran hiljaisempi. Emilia otti startin varman päälle, mutta löysi kohtuullisen aukon ja sai ajella ulkoskuutatulla genualla Havourille lähes häiriöttömissä tuulissa. Humbug, Keo, Kasipallo ja Nella painoivat nopeampina ohi, joten heti viitalta oli otettava pieni tikki vapaisiin tuuliin. Shifti löi aavistuksen vastaan ja operaatiosta tuli vähän takkia, mutta parempi tämäkin kuin toisten pakeissa jurraaminen. Lady S roikkui huolestuttavan lähellä.

Sivutuuliosuudella Humbug jätti spinnun nostamatta ja luovutti täten kamppailun suosiolla muille. Keolle slöörillä parempi vaihtoehto olisi ehkä ollut genaakkeri. Nyt eroa Emiliaan ei tiukkaan skuutatulla spinnulla syntynyt riittävästi. Kasipallo ajeli outoja mutkia pienemmällä genaakkerillaan, mutta Lady S vain roikkui sitkeästi kannoilla.

Viimeinen osuus oli selvää spinnuajoa yhdellä jiipillä. Tässä ei enää merkittäviä eroja syntynyt. Sen verran tiukalta ottelu vaikutti, että tietokonefinaalin tuloksia odotettiin jännittyneinä. Tällä kertaa ne olivat meille armollisia, Emilia vei voiton ennen Lady S:ää viiden sekunnin erolla. Peli on tänä vuonna ennätysjännää, joka startissa on tähän mennessä ollut eri voittaja.

Räväkkä alku

Kiireisen kevään ja ailahtelevien ilmojen takia Emilia laskettiin veteen vasta poikkeuksellisen myöhään. Torstaina 5.6. nosturi oli tilattu kahdeksi ja kuudelta illalla oli Veleiro-cup startti. Rikasimme veneen Villen kanssa Kuusisen laiturissa ja purjehdimme sen Meriniemeen, jossa Jesse hyppäsi kyytiin. Ennen starttia ennätimme kokeilla kerran spinnua ja vaihtaa fokan genuaan.

Tuuli oli moinannut aavistuksen ja kääntynyt juuri sen verran, että spinnulla ei kannattanut startata. Terävän lähdön jälkeen köröttelimme kääntömerkille genualla onnistuen kuitenkin välttelemään nopeampien pakkeja auttavasti. Tällainen suoraa linjaa jyrääminenhän on Emilialle myrkkyä ja mieleen muistui hyvin tasoituspurjehduksen nurjat puolet. Lyhyt kryssi Kukourin mutkaan piristi hieman, koska ketterien käännösten ansioista pystyimme aavistuksen petraamaan asemiamme. Keo tosin meni pitkän vesilinjansa ansioista jo menojaan ja pienemmän kertoimen veneet kolkuttelivat peräpeiliä.

Väylällä purjehtiessa Humbug tuli imussa, mutta ei päässyt peräaallostamme läpi. Tuulen vielä aavistuksen hiljennyttyä päätimme leikata Kukourille ja pyrkiä spinnulla poijulle. Suunnitelma onnistui hyvin, Humbug tippui kyydistä ja Lady S sekä High Five jäivät kamppailemaan keskenään. Viimeinen osuus oli sitten aivan plattista ja jiippasimme melko pian poijun jälkeen. Genaakkerilla purjehtinut Keo joutui leikkaamaan rannan tyyneen ja saimme heitä reilusti kiinni. Pikkuliisalta vaihdoimme keulalle genuan ja ajoimme maaliin aivan yläpoijun vierestä. Tuloksena oli kakkossija, eroa Keoon jäi vaivaiset kuusi sekuntia. Aivan hyvä kölivenekauden avaus kuitenkin.