Lauantain startti Kotkasta Svartholmaan ei mennyt aivan odotusten mukaan. Molemmista laidoista veneet rynnivät ohi ja jäimme aluksi fleetin puolivälin paikkeille. Jessen kanssa emme antaneet periksi, vaan kävimme hillittömään takaa-ajoon. Kaunissaaren päähän asti tuuli oli lähes olematonta, mikä sopi Emilialle. Pikku hiljaa kinnasimme itsemme Keon ja Vanessan kantaan. Näiden kahden välistä match-race purjehdusta oli mukava seurata aitiopaikalta. Sen verran eroa oli päässyt syntymään, että tasoitetuissa ajoissa olimme menomatkan kolmansia kolmisen minuuttia kärkikaksikon takana.
Sunnuntain starttia lykättiin tunnilla jotta tuuli ehti kunnolla herätä. Nappasimme hyvän lähdön keskeltä linjaa vapaissa tuulissa. Keon jouduimme pian laskemaan nopeampana ohitsemme, mutta Vanessan kanssa oli kovaa vääntöä koko alkumatkan. Sen verran olimme niskan päällä, että pystyimme kontrolloimaan purjehdusta emmekä antaneet ohittamiselle mahdollisuutta. Pystyimme sotkemaan tuulia juuri sopivasti, jotta saimme meitä nopeamman veneen pysymään takanamme koko matkan. Näin varmistimme kisan kakkosijan Emilialle.
Purjehduksellisesti tamä Kotka-Loviisa-Kotka rata on melkoista suoraa ajelua ja sinänsä hyvin epäedullinen lyhyen vesilinjan omaaville veneille. Tällä kertaa tuulet olivat kuitenkin niin heikkoja, että runkonopeuksiin ei aivan ylletty ja pienemmälläkin paatilla oli mahdollista pysyä matkassa. Molempina päivinä tuulimittari näytti parhaimmillaan noin kymmentä solmua apparenttia. Tällä tuulella pääsi spinnulla ajamaan 45-50 asteen kulmia. Ison ja pikkuluokan välillä vallitsi jo aiemmilta vuosilta tuttu tasoero, ison luokan voittaja olisi sijoittunut pikkuluokassa viidenneksi. Kumpanakin päivänä olimme malissa useita minuutteja ennen ison luokan voittajavenettä. Viikonlopun kruunasi molempina päivinä paistanut aurinko ja kesäisen lämmin ilma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti