Kiireisen kevään ja ailahtelevien ilmojen takia Emilia laskettiin veteen vasta poikkeuksellisen myöhään. Torstaina 5.6. nosturi oli tilattu kahdeksi ja kuudelta illalla oli Veleiro-cup startti. Rikasimme veneen Villen kanssa Kuusisen laiturissa ja purjehdimme sen Meriniemeen, jossa Jesse hyppäsi kyytiin. Ennen starttia ennätimme kokeilla kerran spinnua ja vaihtaa fokan genuaan.
Tuuli oli moinannut aavistuksen ja kääntynyt juuri sen verran, että spinnulla ei kannattanut startata. Terävän lähdön jälkeen köröttelimme kääntömerkille genualla onnistuen kuitenkin välttelemään nopeampien pakkeja auttavasti. Tällainen suoraa linjaa jyrääminenhän on Emilialle myrkkyä ja mieleen muistui hyvin tasoituspurjehduksen nurjat puolet. Lyhyt kryssi Kukourin mutkaan piristi hieman, koska ketterien käännösten ansioista pystyimme aavistuksen petraamaan asemiamme. Keo tosin meni pitkän vesilinjansa ansioista jo menojaan ja pienemmän kertoimen veneet kolkuttelivat peräpeiliä.
Väylällä purjehtiessa Humbug tuli imussa, mutta ei päässyt peräaallostamme läpi. Tuulen vielä aavistuksen hiljennyttyä päätimme leikata Kukourille ja pyrkiä spinnulla poijulle. Suunnitelma onnistui hyvin, Humbug tippui kyydistä ja Lady S sekä High Five jäivät kamppailemaan keskenään. Viimeinen osuus oli sitten aivan plattista ja jiippasimme melko pian poijun jälkeen. Genaakkerilla purjehtinut Keo joutui leikkaamaan rannan tyyneen ja saimme heitä reilusti kiinni. Pikkuliisalta vaihdoimme keulalle genuan ja ajoimme maaliin aivan yläpoijun vierestä. Tuloksena oli kakkossija, eroa Keoon jäi vaivaiset kuusi sekuntia. Aivan hyvä kölivenekauden avaus kuitenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti