Iltapurjehdus

Yöpurjehduksen reittiä oli muutettu perinteisestä parikymmentä mailia lyhyemmäksi jättämällä Enskerin ja Aarholman kierto pois. Radan pituudeksi tuli nyt runsas 38 mailia linnuntietä aiemman 60:n sijaan. Kun lähtökin oli jo iltapäivällä, muuttui koko kisan luonne sillä maaliin ehdittiin jo ennen puolta yötä.

Emilia lähtötunnelmissa rannalle jääneen Villen kuvaamana

Tuuliennuste illaksi oli melko kova, lounaistuulta 10m/s, puuskat 14. Käytännössä tämä vielä ylittyi parilla metrillä. Emilian tuulimittari näytti kryssillä ja sivuvastaisella 28-30 solmua apparenttia. Vasta ilta yhdeksän maissa tuuli moinasi noin 10m/s paikkeille. Tuuli oli varsin puuskainen, mutta kuitenkin suunnaltaan vakaa. Ulkomerelle Merikarin ja Rankin välille koko päivän puhkunut puhuri oli nostanut miehekkään aallokon, joka kuitenkin riittävän pitkänä ja loivana oli Emilialla helppo purjehtia.

Jostain kumman syystä lähtöä lykättiin tunnilla, vaikka kelin tiedettiin pysyvän samana pitkälle iltaan asti. Pikkuluokka starttasi kello 16 ja iso tunnin myöhemmin. Kovan tuulen takia muutama vene jätti starttaamatta ja kummasakin luokassa sattui muutama keskeytys. Kalustoakin jouduttiin kisaan jälkeen korjailemaan. Emilialta reitti sujui yllätyksittä, ainoastaan saalingin alla ollut tutkaheijastin liukui aallokossa vanttia pitkin kannelle. Töissä ollutta Villeä tuurasi torstain tapaan Vainikkalan Julius. Tässä kelissä olisi ollut hyvä, mikäli matkassa olisi ollut vieläkin isompi miehistö.

Tutkaheijastimelle tuli korkean paikan kammo

Startti meni hyvin ja Ruotsinsalmen läpäisimme selvässä johdossa. Puuskainen tuuli tuli suoraan takaa ja tahattoman jiipin uhkan takia katsoimme viisaammaksi jättää spinaakkerin pussiin. Samaan ratkaisuun päätyivät kaikki muutkin venekunnat. Ajassa hävisimme ehkä minuutin, mutta kapeaan ja kivikkoiseen salmeen kovassa tuulessa plattiksella spinnulla purjehtiminen olisi pahimmassa tapauksessa voinut päätyä katastrofiin. Tällaista riskiä emme luonnollisesti halunneet ottaa, olivatpa rannan asiantuntijat mitä mieltä tahansa.

Jiippailen kohti kapeaa salmea

Kuutsalon itäpuoli oli juuri ja juuri liian tiukka spinaakkerille. Vehkaluodon jälkeen reitti muuttui sivuvastaiseksi, mikä taas oli Emilialle hankala suunta ajettavaksi, pullukka vene kun kallistuu kovin herkästi. Haapasaaren kierto sujui päivänvalossa navakasta takatuulesta huolimatta helposti ja Piritovan poijun jälkeen alkoi Kaunissaaren selälle asti jatkunut pitkä kryssi isossa aallokossa. Nyt vihdoin alkoivat muut perässä sitkeästi pysytelleet veneet tippua kyydistä. Emilia on kovassa kelissä tarkka, mutta varsin helppo ajettava. Ainoa konsti pitää vauhtia yllä on purjehtia tiukalla fokalla ja erittäin litteäksi trimmatulla täydellä isolla. Reivattuna vauhti, voima ja nousukulma putoavat dramaattisesti, veneen balanssi kärsii ja kilpapurjehdukselle voi heittää hyvästit. Käytännön yläraja on laitapainosta riippuen noin 14 m/s kohdalla. Nyt tuuli jäi pääsääntöisesti tuon rajan alle ja matka taittui melko mukavasti, joskin kryssivauhti jäi aallokossa kolmella miehellä varsin pieneksi  sortuman ollessa huomattava. Vettä tuli kannen yli sisään asti pari kertaa. Kisan jälkeen salongin patjoissa riittikin kuivateltavaa.

Kamat  kuvatteilla kisan jälkeen

Kohon matalan kiertämisen jälkeen tuuli oli suoraan takaa ja sininen spinnu lehahti iloisesti ilmoille. Plattiksen ajaminen rullaavassa aallokossa oli sen verran hankalaa, että päätimme leikata suosiolla etelään. Villen poissa ollessa laskimme hetkeksi spinnun jiipin ajaksi. Kohti Viikarin salmea surffailimme parhaimmillaan 12,5 solmun nopeudella. Maaliin saavuimme klo 23.08 ajettuamme koko reitin letkan kärjessä. Lokin mukaan matkaa oli kertynyt 45,5 mailia. Nicole tuli 17 minuuttia perässä, mutta vei lasketussa ajaissa selvän voiton meidän joutuessa tyytymään kakkossijaan.

Kisa käytiin päivänvalossa, mutta pakinnot sentään  jaettiin yöllä

Rantauduttuamme ihmettelimme veneen keltaiseksi muuttunutta kantta. Seuraavana päivänä ilmeni, että kaikkien muidenkin mukana olleiden veneiden kannet olivat saaneet uuden värityksen. Ainoastaan auringon valolta piilossa olleet ja vahatut kohdat olivat säilyttäneet alkuperäisen sävynsä. Kukaan ei tuntunut tietävän, mistä moinen ilmiö johtuu. Onko kyseessä jokin valoon reagoiva levä, siitepöly tai vedessä ollut epäpuhtaus. Ilmiölle olisi mukava saada jokin selitys. Samoin olisi hauska tietää, kuinka saada alkuperäinen väritys takaisin.

Kansi sai uuden värin. Kuka tietää syyn?