Vanhoilla eväillä

Litiprojekti Turnipsin vietyä keväällä kaiken liikenevän ajan jäi Emilia väkisinkin vähemmälle huomiolle. Se laskettiinkin veteen lähes samanlaisessa asussa missä se syksyllä nostettiin. Toki vene putsattiin, vahattiin ja huollettiin, mutta mitään suurempia remontteja ei tehty. Edes pohjaa ei maalattu uudestaan, koska tarkoitus on kuluttaa harmaa Mille pois sen alla olevan sinisen Hard Racingin päältä. Kilpailijat saavatkin tämän kesän katsella Emilian täplikästä pohjaa, joka ulkonäöstä huolimatta ei silti ole yhtään hullummassa kunnossa.

Torstaina 6.6. hetki ennen lähtöä näytti tuulikulma linjalta Havourille sellaiselta, että spinnulla ei starttia kannattanut yrittää. Muutaman vuoden taikaisen LYS-säännön muutoksen jälkeen on yhä useampaan veneeseen ilmestynyt genaakkereita, joita useampikin venekunta halusi vallitsevissa olosuhteissa hyödyntää. Emilia taas on haluttu pitää täysin luokkasääntöjen mukaisena dacron purjeineen ja spinnuineen. Genaakkeri on toki hyvä purje, mutta vain aivan äärimmäisillä kulmilla spinaakkeria nopeampi. Emilian kaltaisessa veneessä sen käyttöalue jää niin kapeaksi, ettei hankinta ainakaan tällä hetkellä tunnu ajankohtaiselta. Lisäksi pidämme spinnupurjehdusta tiukan kryssikamppailun ohella purjehduksen suolana. Välineet taas haluamme pitää niin yksinkertaisina kuin suinkin, jotta päähuomio pysyy itse asiassa.

Eipä tarvinnut juuri ylimääräisiä kurvailla

Emilia nappasi kelpo startin ylemmältä poijulta, vaikka vain hetkeä ennen lähtöviestiä genuan fallin lukko aukesi ja koko purje meinasi tulla kannelle. Alempana olevat sekä taaempaa startanneet veneet olivat vaikeuksissa genaakkereineen ja joutuivat pian vaihtamaan keulapurjetta. Emilia pysytteli genuoineen laivueen ylimpänä ja pääsi koko ajan varsin kireillä purjeilla ajaen suoraan Havourin viitalle. Humbug seurasi  aivan kintereillä, mutta ei saanut ohitusmahdollisuutta. Havourin jälkeen pystyimme kuromaaan hieman etumatkaa tähän isompaan kilpailijaamme.

Takaisinpäin pääsimme mukavasti spinnulla, vaikka kävimmekin koko ajan kovaa vääntöä meidät uudelleen saavuttaneen Humbugin kanssa. Nopeampi vene oli jo kerran pakko päästää yläpuolelta ohi, mutta näin menettemällä laskimme saavamme kääntöpoijulla arvokkaan sisäpaikan. Kävi, kuten suunnittelimmekin, eikä varsinaisesta kärkisijasta tämän jälkeen ollut enää epäselvyyttä. Ilman spinnua matkan körötellyt Nella oli toki koko ajan kaikkia muita hieman edellä, mutta auttamattomasti ulkona todellisesta kilpailusta. Keo puolestaan purjehti alun genaakkerisähläyksen jälkeen eleettömän tyylikkäästi kärkeä kiinni päätyen lopulta kolmanneksi ennen uutta genuaansa ulkoiluttanutta Ulla Kakkosta. Noin neljän metrin tuuli sopi Emilialle tällä kertaa mainiosti ja Turnipsilla suoritettu ahkera harjoittelu ja kilpailu on ollut omiaan hiomaan miehistön yhteistoimintaa entistä paremmalle tasolle.

Tulokset: