Vaisut festit

Oktoberfest Pitkäluodossa jäi tänä vuonna varsin vaimeaksi tapahtumaksi. Veneitäkään ei ollut paikalla kuin reilut parikymmentä. Aiempien vuosien riehakas tunnelma oli poissa ja illanvietto sujui seesteisen rauhallisesti. Vaimeissa tunnelmissa sujui itse purjehduskin. Sää oli kilpailun aikana harmaa ja välillä satoi hieman. Tuulta oli kuitenkin onneksi luvattua enemmän, se tuli vain väärästä suunnasta. Emilia oli matkassa erityismiehityksellä. Villen painaessa töitä gasteina häärivät Kirvesniemen Juho ja Vanhalan Janne.









Noin viiden metrin etelätuulessa köröteltiin jonossa yhä tiukkenevaa sivuvastaista Rankin eteläkäjen tasalla olevalle pohjoispoijulle, missä tehtiin venda ja jatkettiin köröttelyä oikealla halssilla Kivikarin ohi Piritovalle. Ainoa merkittävä tapahtuma kohdallamme oli kun Emilia, Vitalita ja Bonita sattuivat rinta rinnan Varissaaren pläkään. Emilia voitti tyynen vyöhykkeen jälkeisessä kiihdytyksessä fokalla matkaan lähteneen Vitalitan ja selvästi raskaamman Bonitan. Vitalita toki rynni vauhdillaan myöhemmin ohi ja meni menojaan. Ohittamisen edellytykset olisivat olleet myös meitä nopeammalla, mutta  neljä pykälää pienemmällä luvulla purjehtineella Slenderillä. He tyytyivät kuitenkin nöyrästi ajelemaan häiriintyneissä tuulissa ja pysyivät kiltisti Emilian takana.

Vallitseviin olosuhteisiin nähden Lellerin salmesta kulkenut B-rata olisi ollut huomattavasti parempi vaihtoehto. Valitettavasti tätä ei vain ennalta pystynyt näkemään. Näin kisaan olisi saatu edes kohtuullinen kryssiosuus. Nyt ainoaksi mielenkiintoiseksi pätkäksi muodostui lyhyt kryssi Piritovalta maaliin. Tälläinen jonossa matkustaminen on kaukana varsinaisesta kilpapurjehduksesta. Nyt leikki ratkaistiin lähinnä veneen ominaisuuksien sekä mittaluvun perusteella. Kun kaiken kukkaraksi osa veneistä oli ilmoittautunut kisaan ilman spinnua, oli kisojen ureheilullinen anti sangen vähäinen. Ymmärrän kyllä, että perhemiehistöllä purjehtiva 40 jalkainen on leikissä mukana vajaalla purjekerralla. Mielestäni ilman spinnua ilmoittautuminen pitäisi kuitenkin rajoittaa koskemaan ainoastaan sulkeutuvia ratoja. Mikäli joku menestyy jättämällä spinnun pois kikkailtuaan säänöillä, pidän moista moraalittomana touhuna. Moraalin rajoja koetellaan toki myös tuunattessa veneistä mahdollisimman nopeita.

Kilpailun maalin löytäminen oli tällä kerta erittäin hankalaa. Ordereissa mainittua itäviittaa ei näkynyt ajoissa luodon takaa ja maihin kiinnitetyn maalialuksen sijainti yllätti täysin. Sitä oli liki mahdotonta havaita kalliota vasten. Joiltain veneiltä jäi maali kokonaan löytämättä. Slender voitti pelin selvästi ja Vitalita oli yhtä selvästi toinen, meille jäi tässä kokoontumisajossa kolmas sija. Hieman turhauttavaltahan tälläinen tuntuu. Sää perillä Pitkäluodossa oli onneksi hyvä ja yö lämmin, ei häirinnyt, vaikka Wallaksesta loppui valopetrooli aamu viideltä. Sunnuntaina kotiin palatessa olikin sitten lähes ihanteellinen purjehdussää ja muutenkin satumaisen komea keli. Gastit hoitelivat purjehduksen ja minä nautin auringosta ja tuulesta. Leikkimielistä kisaakin käytiin Bonitan kanssa. Retonpaasin kohdalla taaksepäin vilkaissut Janne huomasi Haapasaariston suunnassa trombin. Kameraa ei tietenkään ehditty hakemaan. Sääli, että hieno kesä alkaa vääjäämättömästi kääntyä kohti loppua. Vielä on kuitenkin pari starttia jäljellä.