Emilia laukkaa Suomenlahden aalloilla
Yritimme Villen kanssa vimmatusti rekrytoida painoa laidalle, Karvalakkikisaan oli luvassa kympin lounaistuulia. Emme kuitenkaan onnistuneet, joten matkaan oli käytävä kahden. Onneksi tämä ei olut aivan ensimmäinen kerta, varsinaiseen pulaan emme siis joutuneet. Silti lisäpaino laidalla olisi helpottanut elämää kummasti. Momentti ei yksinkertaisesti riittänyt, vene kallistui liikaa ja alkoi helposti sortaa. Viikarin salmen poijukin meidän onnistui tämän takia kiertää vasta toisella yrityksellä. Jostain syystä, ilmeisesti aallokon takia meno styyrpuurin halssilla tökki paaran halssia enemmän. Vitalita saavutti koko kryssin ajan ja Humbug tuntui suorastaan lentävän. Tiedä, mitä dopingia siellä oli käytetty, mutta moiseen kryssivauhtiin vene ei ole ennen kovassa kelissä pystynyt.
Rankin eteläkärkeen jouduimme lasettelemaan fokalla tuulikulman ollessa kymmenisen astetta liian tiukkka spinnulle. Heti poijulta kuitenkin lehahti sininen spinaakkeri salkoon ja vauhtimme hyppäsi seitsemästä solmusta toiselle kymmenelle. Isoja aaltoja oli mahtava surffata ja purjehdus tuntui juhlavalta. Hetkessä vetäisimme kelpo kaulan kilpailijoihiimme. Meno oli todella vaivatonta. Liekö pääjoukolla ollut spinnut jo pakattuina talviteloille, kun ainoastaan Vitalita ja Humbug kaivoivat pallokkaat pusseistaan ja yrittivät pistää meille hanttiin. Kasipallo tuntui suorastaan lentävän isolla genaakkerillaan, mutta meillä oli etumatkaa tasoituslähdön ansioiosta riittävästi. Tuulikulma kääntyi ennen Lelleriä hieman vastaan. Samoilla seuduilla meidänkin oli taivuttava fysiikan lakien edessä ja laskettava spinaakkerimme.
Loppumatkan köröttelimmekin sitten fokalla minimoiden riskejä ja varmistellen etumatkaamme, jonka arvioimme riittävän paalupaikalle. Näin kävikin. Oli harvinaista herkkua purjehtia fleetin kärjessä ja vapaissa tuulissa suuri osa matkasta. Vaikka olosuhteet eivät meille ehkä kaikkein optimaalisimpia olleetkaan, oli purjehdus harvinaisen helppoa, kun ei koko aikaa täytynyt varoa nopeampien pakkituulia ja reittivalinnankin saattoi päättää ihan itse.
Kisan jälkeen purimme purjeet pussiin. Tähän on ihan hyvä lopettaa kelpo purjehduskausi Emilialla, Turnipsi jatkaa vielä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti