Vellamon kierros

Kesätauko on päättynyt, meripäivälauantaina 26.7. purjehdittiin jo perinteiseksi muodostunut Vellamokisa helteisessä kelissä. Rataa oli hieman rukattu parempaan suuntaan. Ruotsinsalmen ajothan rajoittavat huomattavasti reittivalintoja, joiten startin jälkeen suunnattiin Ruotsinsalmesta itään ja palattiin Merikarin kiertämisen jälkeen Lellerinsalmen kautta takaisin satamaan, minne veneet jätettiin poijuun Merikeskus Vellamossa tapahtuvan palkintojenjaon ajaksi.

Pojat tulivat kisan jälkeen  Kantasatamaan purjehtijoita tervehtimään

Olimme Villen kanssa liikkeellä kahden. Tuuliennuste oli sen verran hiljainen, että tiesimme pärjäävämme mainiosti ilman laitapainoakin. Otimme kelpo startin ja siirryimme pian letkan johtoon spinnutellessamme kohti väljempiä vesiä. Vitalita yritti yläkautta ohi paremman venevauhtinsa turvin, mutta suljimme reitin. Ajauduimme kuitenkin laiturin vieren tyyneen ja takana tulevana he saivat puuskan ensin ja pääsivät kuin pääsivätkin livahtamaan alapuolelta karkuun.

Kryssimme kahdestaan kisaillen muista erossa ja päädyimme tuulen shiftatessa lähelle Tiutisen rantaa. Täällä tuuli tyyntyi ja kääntyi vastaan. Takana tulleet saivat eri tuulen ja painelivat sen kyydittäminä ohi. Vitalita pärjäsi jotenkuten, mutta me jäimme hyvästä alusta huolimatta jälkijoukkoon. Apua katastrofaaliseen tilanteeseen tarjosi melkoisen riskin sisältänyt reittivalinta, josta en voi olla kovin ylpeä. Yhtä kaikki Ruotsinsalmeen saavuttaessa olimme hilanneet itsemme jälleen kakkosiksi Vitalitan kantaan. Tästä eteenpäin köröttelimme peräkanaa ensin  spinnulla melko tiukkaa slööriä Vehkaluodolle ja siitä eteenpäin yhä kiristyvää sivuvastaista Einonkarille ja lopuksi vinoa kryssiä Merikarille. Tuuli nousi päivän mittaa 5-6 metriin sekunnissa.

Paluumatkalla emme saaneet spinnua ylös kuin hieman ennen Lellerin salmea. Takana sitkeästi roikkunut Lady S ulkoilutti genaakkeriaan ja pysyi tuskallisen lähellä genualla painellutta venettämme. Kulman auettua ennen Kukourin mutkaa he vaihtoivat mastoon spinnun ja veivät kokonaiskilpailun voiton kolmella sekunnilla Vitalitan nenän edestä. Meidät jätettiin tässä kisassa tylysti kolmansiksi. En oikein tiedä, mistä olisimme voineet puristaa lisää vauhtia. Purjehdimme mielestäni hyvin ja alussa Sataman suulla tapahtuneelle tuulen oikuttelulle emme voineet mitään. Purjehtisimme todennäköisesti vastaavassa tilantenteessa samoin. Tuulta ei vain voi käskeä. Seuraavassa Veleiro-cupissa paikkailimme sitten hieman henkisiä kärsimyksiä ja otimme osakilpailuvoiton ukkoskuuroissa ja reippaissa tuulissa.