Emilia sijoittui Kotkan Pursiseuran 125-vuotisjuhlaregatassa kuuman ryhmän kakkoseksi. Otimme Villen kanssa 18 veneen fleetin parhaan startin, mutta jo ennen Varissaarta Vitalita jyräsi vauhdilla alapuolelta ohi. Tämän peräaallossa ratsastimme kotvan matkaa, kunnes Keo, perästä tullut loviisalaivene sekä saaren tyyni pakottivat meidät muuttamaan kurssia. Matkalla Havourille Keo ajatti meitä turhankin ylös, mikä maksoi kallista aikaa, mutta emme toki voineet päästää isompaa venettä tuulenpuolelta ohi. Alhaalla loistavasti pelin avannut Aquarius meni menojaan hyvässä sivutuulessa kenekään häiritsemättä.
Merkillä alkoi tapahtua kummia. Haminan Pinniped broachasi ja menetti kulkuoikeuden, mutta laski takaisin viitalle plokaten meidät pahan kerran. Keo livahti hässäkän ohi ja edessä menevät lisäsivät etumatkaansa kiitäen. Väylän suuntainen vesilinja-ajelu oli meille katkeraa myrkkyä isompien ollessa selvässä etulyöntiasemassa fokalla varustettuun Emiliaan nähden. Skuutit tukevasti lukoissa nämä köröttelivät vauhteja, joista me saatoimme vain uneksia.
Avotuulella koko porukka purjehti jostain syystä kohti allonmurtajaa yrittämättäkään nostaa spinnua ajoissa. Otimme omamme ja kipusimme helposti tällä lyhyellä legillä pari sijaa ylöspäin. Tämä vaati vain spinnun nostamisen heti merkiltä sekä yhden ylimääräisen jiipin. Vitalita oli jo mennyt menojaan, nyt ei auttanut enää vauhti eikä kertoimet, ei edes hammasten kiristely. Keon perässä pystyimme sentään joten kuten roikkumaan.
Toisella kierroksella Havourilta Lellerille oli reipas, mutta shiftaileva ja vino kryssi. Nostavat tarkasti keräillen saimme noukittua muutaman edellä lähteneen luokan veneen ja onnistuimme karistamaan tähän saakka hyvin purjehtineen Aquariuksen kannoiltamme. Myös Haminan Pinniped ja Loviisan Sommarstad jäivät viimein selvästi taakse.
Koko kisassa pelkäsimme eniten Lellerin poijulta alkavaa pitkää sivutuuliosuutta. Olimme startissa valinneet keulalle fokan, joka oli kaksin purjehdittaessa ainoa oikea ratkaisu valiitsevaan keliin. Sivutuulessa sen kanssa meillä ei olisi ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia. Tuuli oli kuitenkin onneksi auennut juuri sen verran, että tämä legi oli varsin helposti kahteenkin mieheen spinnulla ajeltavissa. Vain kerran oli Emilia lähellä lähteä lapasesta. Keo paineli sitkeästi hieman edellä ja välimatka Vitalitaan alkoi mukavasti lyhetä. Heille spinnu oli liikaa tällä tiukalla slöörillä. Välillä ehdimme jo toivoa, että kirimme riittäisi, mutta matka loppui tällä kertaa auttamatta kesken.
Tulimme maaliin melko pian Keon jälkeen ja voitimme tämän puolellatoista minuutilla. Keon kanssa samalla kertoimella purjehtivaan Vitalitaan ero oli niin pitkä, että tietokonekaan ei meitä enää armahtanut. Kakkossijaan oli siis tyytyminen. Parempaan meillä ei näillä näkymin tunnu olevan realistisia mahdollisuuksia, ei edes hyvälläkään purjehduksella. Tällä hetkellä piikkipaikan lunastaminen Emilialla onnistuu vain tuurilla tai sitten edellä menevien on sorruttava karkeisiin virheisiin. Hieman lohtua himmeämpään mitaliin tuo tulosluettelo, jonka mukaan tällä purjehduksella olimme lasketuissa ajoissa koko 33 veneen ryhmän toiseksi nopein, mikäli tälläisessä vertailussa ylipäätänsä on jotain järkeä. Olisikohan kuitenkin pikkuhiljaa aika jo luopua hieman arvolatautuneesta pikkuluokka nimityksestä? Asiaan perehtymättömälle syntyy helposti vääränlainen vaikutelma kilpailun luonteesta. Eihän tasoitusjärjestelmäkään suoranaisesti edes perustu kaluston kokoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti