Viimeinkin tärppäsi. Elokuun viimeisen Veleiro-Cupin neljä kärkisijaa jaettiin muutaman sekunnin marginaalein. Emilia löytyi kuin löytyikin ykkössijalta. Jenni oli lähtenyt merelle pitkän tauon jälkeen, nyt apu olikin todella tarpeen. Ennen lähtöä mietimme valintaa fokan ja genuan välillä. Päädyimme genuaan, tämä oli oikea ratkaisu. Kolmen hengen voimin vene pysyi kohtuullisen suorassa tuulimittarin näyttäessä puuskissa 17 solmua apparenttia vaikka tämä onkin pulskan Emilian ehdoton yläraja.
Startti oli korkeintaan kohtalainen, mutta sentään oikeasta kohdasta linjaa. Melko hyvin pystyimme kuitenkin irrottautumaan muista ja löytämään ne harvat vapaan tuulen kaistaleet, mitä käytettävissä oli. Havourin kulmalle kärkipään veneet saapuivat LYS-luvun mukaisessa järjestyksessä melko pienin välein. Tiesimme tässä olevan mahdollisuutemme. Avotuulessa Emilia kulki kohtuullisen hyvin ja Keon sekä Vitalitan välienselvittely vain paranteli osakkeitamme.
Taistelu oli todella tiukkaa. Merkillä jouduimme antamaan tilaa styyralla tulleelle Keolle, mutta pääsimme kuittaamaan takaisin heti tämän jälkeen nostamalla ärhäkästi. Kun vielä edellä menneellä Vitalitalla oli vaikeuksia spinnun fallin kanssa, onnistuimme alamerkin jälkeen ohittamaan molemmat kilpakumppanimme. Laskimme aikamme riittävän Humbugiin, mutta perässä tuleva Lady S oli pelottavan lähellä sekä edellä pinkova Kasipallo turhankin pitkällä. Veikkasimme itse kakkostilaa Kasipallon jälkeen, mutta tietokone armahti Emilian tällä kertaa näyttäen meidän olleen yhdeksän sekuntia nopeampi. Niin tuuliltaan kuin tapahtumiltaankin tämä oli monen kilpailijan mielestä paras ja jännittävin viikkokisa pitkiin aikoihin. Tästä asiasta meidän on helppo olla samaa mieltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti