Myöhässä vesille

Kausi 2016 alkoi kovin myöhään. Toukokuun kiireiden takia Emilia pääsi elementtinsä vasta kesäkuun puolivälissä. Mennessäni rantaan vesillelaskua varten, löysin keulalta killumassa moisen lapun.

Lappuliisa iski aamupäivällä, kun iltapäivällä oli vesillelasku.

Melontakaverin ja Pykäläisen avustuksella vene saatiin veteen ja illan suussa nostin jo purjeet. Siirtopurjehdus Kuusisesta Meriniemeen tapahtui poikkeuksellisesti purjein. Seuraavana aamuna vielä vantit mittakireyteen ja pientä fiksausta niin vene on valmis Torstaikisan starttiin.

Johan tätä näkyä on ehditty odottaakin.

Omat koirat purivat

Kesän 2014 Veleiro-cup on nyt purjehdittu. Kisa oli tänäkin vuonna huipputasainen ja uudistettu pistelaskujärjestelmä teki hommasta paljon aikaisempaa mielekkäämmän. Turnipsin seikkailujen ja kipparin muiden kiireiden takia Emilia kerkesi starttilinjalle tasan kymmenen kertaa. Yhtään osakilpailua ei siis ollut varaa epäonnistua poisheittomahdolisuuden puuttuessa.

Mittelö lyhyellä radalla on tiukkaa ja tapahtumia kertyy paljon. Tämä onkin ollut onnemme, sillä venevauhtimme ei oikein tahdo riittää tasaväkiseen kilpailuun kärjessä. Nopeampia veneitä vastaan on välillä melko turhauttavaa purjehtia niiden päästessä aina määräämään tahdin. Vääntöä on tapahtunut erityisesti lähes samantyyppisen Vitalitan kanssa. Tämä sinänsä sääntöjen mukainen kaksinkamppailu on useasti syönyt Emilian vauhdista kipeästi kaivatun terän ja antanut turhaan tasoitusta muille kilpailijoille.

Kesän sarjamme 2,1,2,1,1,5,2,3,3,2 on sinänsä aivan kelvollinen. Monessa kilpailuissa moisella sarjalla oltaisiin varmasti korkeimmalla pallilla, mutta tilanteessa, jossa kilpakumppanit voivat heittää neljä huonointa sijoitustaan pois ja valita parhaat päältä, ei tuo meille riittänyt. Kaikki sekuntit olisivat olleet tarpeen viimeisessa osakilpailussa. Nyt viimeisen startin ja samalla myös koko sarjan voitto livahti sormista neljän sekunnin erolla Lady S:ään. Onnittelut voittajalle!

Svartholmaan ja takaisin

Ruotsinsalmi Race on kilpailu, jolla on kovin vähän tekemistä nimensä kanssa, sehän purjehditaan kokonaisuudessaan Ruotsinsalmen länsipuolella matkapurjehduksena Kotkasta Svartholmaan ja takaisin. Erinäisten yhteensattumien vuoksi osanottajajoukko jäi tänä vuonna harmittavan pieneksi. Matkaan lähti vain yksitoista purtta ja takaisin Kotkaan palasi vieläkin pienempi joukko. Lys kakkoseen starttasi viisi purtta.

Tuuli kävi molempina päivinä lounaasta, mikä tiesi lauantaille kryssi- ja sunnuntaille avotuulipainotteista kisaa. Sää pysytteli koko ajan poutaisena ja varsin hyvänä, joten puitteet miellyttävälle purjehdustapahtumalle oli kunnossa. Match-race Vitalitan kanssa sai meidät osumaan lähtöpoijuun. Takaisin paluumme antoi heille 45 sekunnin etumatkan. Muut kolme kisassa olevaa venettä onnistuimme ohittamaan jo ennen Havouria. Mittelö Vitalitan kanssa jatkui kryssikamppailuna Jessen puolustaessa asemiaan ja heittäessään aina tilaisuuden tullen päälle.

Aurinko paistoi ja purjehdus oli yhtä juhlaa...

Kaunissaaren jälkeen tuuli alkoi nousta ja Vitalita joutui vaihtamaan pienmmän purjeen keulalle. Kolmen hengen miehistöllä Emilia kantoi vielä juuri ja juuri genuansa. Tuuli shiftasi ensin voimakkaasti länteen, sitten se moinasi ja kääntyi ennusteen mukaisesti etelään. Selvisimme hässäkästä ilman purjeen vaihtoa, mutta Vitalita joutui vaihtamaan fokkansa takaisin genuaan. Kun vielä kummatkin shiftit sujuivat meiltä vastustajaamme paremmin, olimme jälleen iskuasemissa. Boistön kapeikossa olimme hetken aivan kannassa ja lasketussa ajassa varmasti kisan johdossa.

Tästä eteenpäin loppumatka olikin sitten spinnuttelua. Nopea vitalita pääsi ison luokan veneistä ohi ja painui menojaan. Me jäimme mittelemään väärän kokoisten veneiden kanssa ja kilpailu oli ratkennut. Suoralla legillä normaaliolosuhteissa meillä ei käytännössä kahden sadasosan tasoitusedusta huolimatta ole mitään mahdollisuutta mitellä tasaväkisesti kapeamman vesilinjan ja suuremmman purjepinta-alan omaavan Vital 26:n kanssa. Menomatkalla hävisimme kelpo purjehduksesta huolimatta puolitoista minuuttia.

Kevyesti keskellä päivää. Kuvassa Ville ja Kalle.

Paluumatka sujui avotuulessa ja taittui joutuisasti neljässä tunnissa. Heti startin jälkeen Vitalita paineli menojaan kasvattaen etumatkaansa koko ajan. Ennen Boistötä pystyimme roikkumaan hetken kannoilla, kun kuuden m/s tiukka sivutuuliosuus oli Vitalitan spinnulle hieman liikaa. Tällöin raon kasvaminen pysähtyi edes toviksi. Kapeikkoon tultaessa tuuli aukesi kymmenkunta astetta ja tumma vene painui horisonttiin isompiaan väistellen. Varsinaista kisaa veneidemme välille ei missään vaiheessa päässyt edes syntymään. Hieman turhautuneina köröttelimme kotiin mainiossa kelissä eväitä syöden.

Toinen sija ei toki ole huono, mutta nyt siitä ei oikein jaksanut innostua. Se tuli ilman mahdollisuutta parempaan ja ilman todellista kilpailua kolmosen kanssa. Toki purjehdus itsessään oli hauskaa ja saaristolaisateria Svartholmassa maittava. Seurassakaan ei ollut mitään valittamista, purjehtijoita toki olisi saanut olla enemmän.

Onks Vitalitaa näkyny?

Tiukkaa vääntöä viikkokisoissa

Veleiro-cup purjehditaan tänä vuonna kahdessa sarjassa, kilpa- ja clubiluokassa. Kilpasarjan kärki on tiivistynyt vuosi vuodelta. Siinä, missä vielä muutama kesä takaperin erot veneiden välillä olivat minuuttiluokkaa, kisataan nyt muutaman sekunnin marginaalilla. Emilia on toistaiseksi tasaisen varmana jokakelin yleisveneenä onnistunut säilyttämään asemansa varsin hyvin. Vauhti ja tasoitukset eivät oikein tahdo riittää kärjen vauhtiin, mutta ketterällä veneellä on helppo operoida lyhyellä radalla vajaallakin miehistöllä. Sijoitukset ovat menneet varsin ristiin, mutta Villen kanssa olemme pystyneet välttämään pahemmat notkahdukset vuosien rutiinin ansiosta. Tämän kesän kuudessa startissa olemme purjehtineet kolme ykkös- ja kolme kakkossijaa. Mikäli kaikki menee suunnitelmien mukaan saa Emilia tänäkin kesänä kasaan täyden kymmenen kisastartin sarjan ja mittelee karkisijoista tälläkin kertaa.

Vellamon kierros

Kesätauko on päättynyt, meripäivälauantaina 26.7. purjehdittiin jo perinteiseksi muodostunut Vellamokisa helteisessä kelissä. Rataa oli hieman rukattu parempaan suuntaan. Ruotsinsalmen ajothan rajoittavat huomattavasti reittivalintoja, joiten startin jälkeen suunnattiin Ruotsinsalmesta itään ja palattiin Merikarin kiertämisen jälkeen Lellerinsalmen kautta takaisin satamaan, minne veneet jätettiin poijuun Merikeskus Vellamossa tapahtuvan palkintojenjaon ajaksi.

Pojat tulivat kisan jälkeen  Kantasatamaan purjehtijoita tervehtimään

Olimme Villen kanssa liikkeellä kahden. Tuuliennuste oli sen verran hiljainen, että tiesimme pärjäävämme mainiosti ilman laitapainoakin. Otimme kelpo startin ja siirryimme pian letkan johtoon spinnutellessamme kohti väljempiä vesiä. Vitalita yritti yläkautta ohi paremman venevauhtinsa turvin, mutta suljimme reitin. Ajauduimme kuitenkin laiturin vieren tyyneen ja takana tulevana he saivat puuskan ensin ja pääsivät kuin pääsivätkin livahtamaan alapuolelta karkuun.

Kryssimme kahdestaan kisaillen muista erossa ja päädyimme tuulen shiftatessa lähelle Tiutisen rantaa. Täällä tuuli tyyntyi ja kääntyi vastaan. Takana tulleet saivat eri tuulen ja painelivat sen kyydittäminä ohi. Vitalita pärjäsi jotenkuten, mutta me jäimme hyvästä alusta huolimatta jälkijoukkoon. Apua katastrofaaliseen tilanteeseen tarjosi melkoisen riskin sisältänyt reittivalinta, josta en voi olla kovin ylpeä. Yhtä kaikki Ruotsinsalmeen saavuttaessa olimme hilanneet itsemme jälleen kakkosiksi Vitalitan kantaan. Tästä eteenpäin köröttelimme peräkanaa ensin  spinnulla melko tiukkaa slööriä Vehkaluodolle ja siitä eteenpäin yhä kiristyvää sivuvastaista Einonkarille ja lopuksi vinoa kryssiä Merikarille. Tuuli nousi päivän mittaa 5-6 metriin sekunnissa.

Paluumatkalla emme saaneet spinnua ylös kuin hieman ennen Lellerin salmea. Takana sitkeästi roikkunut Lady S ulkoilutti genaakkeriaan ja pysyi tuskallisen lähellä genualla painellutta venettämme. Kulman auettua ennen Kukourin mutkaa he vaihtoivat mastoon spinnun ja veivät kokonaiskilpailun voiton kolmella sekunnilla Vitalitan nenän edestä. Meidät jätettiin tässä kisassa tylysti kolmansiksi. En oikein tiedä, mistä olisimme voineet puristaa lisää vauhtia. Purjehdimme mielestäni hyvin ja alussa Sataman suulla tapahtuneelle tuulen oikuttelulle emme voineet mitään. Purjehtisimme todennäköisesti vastaavassa tilantenteessa samoin. Tuulta ei vain voi käskeä. Seuraavassa Veleiro-cupissa paikkailimme sitten hieman henkisiä kärsimyksiä ja otimme osakilpailuvoiton ukkoskuuroissa ja reippaissa tuulissa.

Veleiro-cup 12.6.

Tuttu meno jatkui tämän viikon Veleiro-cupissa.  Linjalle asettautui 14 venettä, joista kymmenen osallistui kisa- ja neljä clubiluokkaan. Tuuli oli lähes toisinto viikon takaisesta, tosin aavistuksen verran hiljaisempi. Emilia otti startin varman päälle, mutta löysi kohtuullisen aukon ja sai ajella ulkoskuutatulla genualla Havourille lähes häiriöttömissä tuulissa. Humbug, Keo, Kasipallo ja Nella painoivat nopeampina ohi, joten heti viitalta oli otettava pieni tikki vapaisiin tuuliin. Shifti löi aavistuksen vastaan ja operaatiosta tuli vähän takkia, mutta parempi tämäkin kuin toisten pakeissa jurraaminen. Lady S roikkui huolestuttavan lähellä.

Sivutuuliosuudella Humbug jätti spinnun nostamatta ja luovutti täten kamppailun suosiolla muille. Keolle slöörillä parempi vaihtoehto olisi ehkä ollut genaakkeri. Nyt eroa Emiliaan ei tiukkaan skuutatulla spinnulla syntynyt riittävästi. Kasipallo ajeli outoja mutkia pienemmällä genaakkerillaan, mutta Lady S vain roikkui sitkeästi kannoilla.

Viimeinen osuus oli selvää spinnuajoa yhdellä jiipillä. Tässä ei enää merkittäviä eroja syntynyt. Sen verran tiukalta ottelu vaikutti, että tietokonefinaalin tuloksia odotettiin jännittyneinä. Tällä kertaa ne olivat meille armollisia, Emilia vei voiton ennen Lady S:ää viiden sekunnin erolla. Peli on tänä vuonna ennätysjännää, joka startissa on tähän mennessä ollut eri voittaja.

Räväkkä alku

Kiireisen kevään ja ailahtelevien ilmojen takia Emilia laskettiin veteen vasta poikkeuksellisen myöhään. Torstaina 5.6. nosturi oli tilattu kahdeksi ja kuudelta illalla oli Veleiro-cup startti. Rikasimme veneen Villen kanssa Kuusisen laiturissa ja purjehdimme sen Meriniemeen, jossa Jesse hyppäsi kyytiin. Ennen starttia ennätimme kokeilla kerran spinnua ja vaihtaa fokan genuaan.

Tuuli oli moinannut aavistuksen ja kääntynyt juuri sen verran, että spinnulla ei kannattanut startata. Terävän lähdön jälkeen köröttelimme kääntömerkille genualla onnistuen kuitenkin välttelemään nopeampien pakkeja auttavasti. Tällainen suoraa linjaa jyrääminenhän on Emilialle myrkkyä ja mieleen muistui hyvin tasoituspurjehduksen nurjat puolet. Lyhyt kryssi Kukourin mutkaan piristi hieman, koska ketterien käännösten ansioista pystyimme aavistuksen petraamaan asemiamme. Keo tosin meni pitkän vesilinjansa ansioista jo menojaan ja pienemmän kertoimen veneet kolkuttelivat peräpeiliä.

Väylällä purjehtiessa Humbug tuli imussa, mutta ei päässyt peräaallostamme läpi. Tuulen vielä aavistuksen hiljennyttyä päätimme leikata Kukourille ja pyrkiä spinnulla poijulle. Suunnitelma onnistui hyvin, Humbug tippui kyydistä ja Lady S sekä High Five jäivät kamppailemaan keskenään. Viimeinen osuus oli sitten aivan plattista ja jiippasimme melko pian poijun jälkeen. Genaakkerilla purjehtinut Keo joutui leikkaamaan rannan tyyneen ja saimme heitä reilusti kiinni. Pikkuliisalta vaihdoimme keulalle genuan ja ajoimme maaliin aivan yläpoijun vierestä. Tuloksena oli kakkossija, eroa Keoon jäi vaivaiset kuusi sekuntia. Aivan hyvä kölivenekauden avaus kuitenkin.