Emilian purjehduskausikausi on päättynyt. Vene telakoitiin Kuusisen penkereelle perjantaina 28.9. Kesä oli sikäli poikeuksellinen, että pääpaino oli Nella-projektissa ja varsinkin alkukesästä Emilia sai seisoa laiturissa pitkiäkin aikoja. Kauden aikana purjehdittiin kaksi kilpailua ja vajaa Veleiro-cup sarja. Venettä purjehdittiin etupäässä kahden ja kolmen hengen kisamiehistöllä. Vakiogasti Villeä paikkasi ja täydensi Jesse, jonka oma projekti Vitalita valmistunee ensi kevääksi. Kolmen hengen miehityksellä purjehdittaessa Ville toimi keulagastina, Jesse trimmaajana ja Kilu styyrasi. Kaikki manööverit sujuivat olosuhteista riippumatta ja taktiikasta sekä trimmistä käytiin jatkuvasti rakentaavaa keskustelua kisan kuluessa. Purjehdusnäkemyksemme on samankaltainen ja yhteistyömme on hioutunut vuosien varrella saumattomaksi. Tällä samalla kokoonpanolla onkin tarkoitus purjehtia ensi kesänä myös Lightning ranking-sarjaa.
Kesän aikana Emilia purjehti paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Silti ongelmaksi muodoistui Lys- tasoitusjärjestelmän heikkoudet. Pienellä veneellä ei voi koskaan saavuttaa sen todellista suorituskykyä suurempien soitkiessa tuulet edellä. Tasoitusta joutuu siis todellisuudessa antamaan huomattavasti enemmän mitä mittaluku kertoo. Järjestelmä ei myöskään ota huomioon veneiden suorituskykyjen eroja tuuliolosuhteiden vaihdellessa, puhumattakaan siitä, että kaikki kertoimet eivät välttämättä alunpitäenkään ole keskenään vertailukelpoisia. Sama ilmiö on toki ollut havaittavissa aikaisemminkin, mutta Kotkalaisen purjehduksen tason pikkuhiljaa noustessa ongelma on entisestään korostunut. Tilanteet radalla eivät aina tunnu vastaavan tietokonefinaalin tuloksia. Joskus loistosuorituskaan ei takaa menestystä ja toisinaan voittopaukku irtoaa varsin keskinkertaisella suorituksella. Pitkissä sarjoissa tilanteet toki tasoittuvat, mutta yksittäisissä lähdöissä ongelmat korostuvat.
Kisamenestyksemme lähivesillä oli kohtalainen, Ruotsinsalmi racesta tuli hopeaa ja Pitkäluotokisan voitimme. Veleiro-cupissa ylsimme hieman yllättäin hopealle, vaikka purjehdimme vain yhdeksän starttia Emilialla ja loput kuusi Nellalla. Vene toimi hyvin koko kesän ja on hyvässä kisakunnossa ilman suurempia uudistuksia myös ensi kesänä. Myös WB-sails purjekerta on vielä hyvässä kunnossa. Uutta spinaakkeria säästeltiin, kovat kelit ja harjitukset ajettiin vanhemmalla purjeella. Emilian purjeita on pyritty uusimaan tasaiseen tahtiin, kuluneen kauden jälkeen uudemmalla spinnuilla on takanaan 1 ja vanhemmalla 7 kesää, genualla on purjehdittu 2 purjehduskautta, isolla 3 ja fokalla 4 vuotta. Lisäksi satunnaisessa käytössä on muutama muukin purje.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti